Kävin tänään katsomassa Picassot (vihdoin). Seurasin turistien otteita museossa. Näky oli hämmästyttävä: myös turret kulkivat taululta taululle, pysähtyen jokaisen eteen. Tätä olen harvoin nähnyt maailman museoissa; Louvreissa ja Eremitaaseissa käyttäydytään kuin ostoskeskuksissa. Louvressa kaava on suunnilleen tämä: vaelletaan maanisesti Mona Lisan eteen ja sen jälkeen velttoillaan käytävien keskellä samein silmin näkemättä yhtään teosta. Voi sitten kirjoittaa Eiffelin Torni postikorttiin, että tuli sekin lafka nähtyä.
No joka tapauksessa, tämä oli vasta johdattelua siihen, mitä oikeasti ihmettelen. Oikea ihmettely liittyy vastakkainasetteluun reppureissaus-turismi. Pallontallaajat.netiä lueskellessa luulisi, että turismi on pahakin sairaus ”Moi oon poika vuosimallia 92, aikaisemmat reissuni ovat olleet perheen kanssa Kanarialle. Nyt haen seuraa reissuun, olen bäkpäkkääjä tyyppiä”. Uu jes, mistäköhän senkin voit etukäteen tietää?
Mitä tämä paljon ihailtu reppureissaus edes oikeastaan on? Rinkan käyttämistä Samsoniten sijaan, 15 hengen dormi vs. viiden tähden hotelli ja ainakin vähän liikkumista. Eli ei siis paketoitua lento kohteeseen, samasta paikasta pois -toimintaa. Onko reppureissaaja kateellinen wannabe-turisti, jolla ei silloisessa elämäntilanteessa ole varaa olla oikea turisti? Tai turisti wannabe-reppureissaaja, jolla ei ole työelämän tai muiden sitoumusten vuoksi ole mahdollista rymytä pitkän kaavan mukaan maailmalla?
Niin, ja kummat katsovat Picassoja, repulliset vai reputtomat? Itse teen muuten lomallani aika samoja asioita, olin siinä viiden tähden hotellissa tai 15 hengen dormissa. Ja jos reissussa joku nimittää turistiksi, se ei syö matkailuitsetuntoani.
Lisähuomio: Paitsi pre-uudenvuoden rentoutuslomalla olin suolasaunomassa ja tuoksusaunassa naapurimaassa täällä: http://www.meritonhotels.com/Meriton+Grand+Conference++Spa/id/161/. Sitä en tee yleensä. Suosittelen kuitenkin.