Viimeinen Harry Potter on tulossa elokuviin, monien mielestä tämä on riemun päivä. Tapausta juhlistaa myös Helsinki: meidän katsottavaksemme tarjotaan hupaisia still-kuvia Potter-elokuvien kulisseista Espalla. Harry Potter-pornoa voi tosiaan pälyillä siellä 17. päivään asti, käykääpä. Mutta me jotka emme koskaan ole lukeneet yhtäkään Potter-kirjaa emmekä nähneet yhtään Potter elokuvaa Harry Potter on kuin Nairobi, paikka jossa en koskaan käynyt. Mutta vietetäänhän Nicaraguassakin juhannusta. Siellä ne juovat kuulemma viinaa ja hukkuvat. Kuullostaako tutulta? Pian ilmenee että Nicaraguan lippu on sinivalkoinen ja niillä on naispresidentti...
Miten puhua siis elokuvista joita ei ole lukenut tai kirjoista joita ei ole katsellut, edes internetissä?
Helposti.
Noudatamme vain Pierre Bayardin ohjeita. http://www.atenakustannus.fi/kirjat/kirja/292
Yksi seikka josta Bayard ja minä olemme samaa mieltä on, ettei tarvitse tietää mitään Harry Potter-kirjoista (tai elokuvista) voidakseen puhua Harry Potterista ja tämän kytköksistä viihteen kentässä. Minäkin olen onnistunut jo kirjoittamaan näin monta kappaletta täyttä asiaa.
En kuitenkaan ole lukenut 3407 sivua. (Näin paljon sivuja yhteensä on seitsemässä Potter-kirjassa. )
Eräs syy mennä katsomaan vika Potter on, että siinä vallitseva tunnelma on trailereiden perusteella hyvin ruotsalainen. Siis synkkä. Ja synkkyys on jotain mitä en Harry Potterilta odottanut. Ainakaan sellaista heavy-metallia kuin Ingmar Bergmanin elokuvassa Seitsemäs sinetti, joka on siis Potter ennen Kuoleman varjeluksia.
Katsokaa vaikka.
Siinä on kohtaus, jossa keskellä mustaa surmaa ritaria esittävä Max Von Sydow sanoo: ”Elämäni on ollut turhaa ponnistelua, päämäärätöntä vaellusta ja paljon tarpeetonta puhetta. En ole katkera enkä halveksi itseäni, koska useimpien ihmisten elämä on juuri tällaista. Haluan kuitenkin käyttää armonaikani tekemällä yhden merkityksellisen teon"
Katsoa viimeisen Harry Potterin.
Kirjoitettaessa soi Sator: Drive Through the NIght
