Vuoden odotetuin ja kansainvälisesti kiinnostavin kotimainen levy on vihdoin kolmen vuoden odotuksen jälkeen saatu kauppoihin asti.
Ja mitä sitten kävikään? Noin viikko sitten ilmestynyt HIMin seitsemäs levy on saanut melkoisen ristiriitaista palautetta ja sangen keskinkertaisia arvioita. Kieltämättä, paria tuttua melankolista runttausta lukuunottamatta levy on suorastaan pirteä. Ja sekös hämmentää vanhoja faneja – etenkin edellisen synkeän Venus Doomin jälkeen.
Sitä ei voi kukaan väittää, että Ville Valo osaisi laulaa komeasti, mutta kieltämättä itsekin ihmetyin siitä, että mahtipontisen masentava love metal on muuttunut kevyesti kasarihenkiseksi ja kuulijaa kosiskelevaksi love popiksi. Toisaalta, onhan Valo jättänyt alkoholinkin, joten todennäköistä on, että darra-aamujen sävellyssessiot ovat vaihtuneet juoksulenkin jälkeisiin euforisiin melodiapätkiin.
Mutta pulinat pois. Tulokset puhuvat puolestaan. Suomessa HIMin uutukainen on myynyt jo kultaa (mikä ei kyllä paljoa enää ole), mutta ennen kaikkea levy nousi Briteissä top 40 -rockalbumien listalla heti kärkeen tiputtaen Musen pois paalupaikalta.
Sitä paitsi, ei tarvitse olla kummoinenkaan meedio ymmärtääkseen, että HIM tähtää entistä vahvemmin Jenkki-markkinoille. Kertoohan siitä jotain jo biisien pituudetkin. Vain yksi kappale soi uudella levyllä yli radiosoittoystävällisen neljän minuutin, nimittäin neljä minuuttia ja yhden sekunnin. Ja hei, kuinka monta "ihan hyvää" levyä onkaan myynyt tolkuttoman paljon rapakon takana?
Mielestäni paras Ville Valo -fanisaitti löytyy muuten täältä:
http://community.livejournal.com/valo_daily
5 kommenttia
Anonyymi
17.2.2010 19:32
Mikäköhän siinä on, ettei nykyään enää saa olla rehellisesti pop? Heti on joku genrerunkkari tai rock-poliisi vinkumassa kuinka "tämä ei ole sitä taikka tätä" ja "tämähän on niin amerikkalaisille suunnattua". Musiikkia ei käsitellä enää enää musiikkina, vaan tiettyjen ennakkoluulojen kautta. Ei saa uudistua, vaan pitää junnata paikallaan. Screamworks on syntikkoineen kaikkineen hieno kumarrus 80-luvulle, aikakaudelle jolloin rankimmankin imagon omaavan artistin suusta saattoi kuulla lauseen "i love you". Kaiken kaikkiaan lätty on freesi tuulahdus ja lyyrisesti kiehtovampi kuin ehkä yksikään aiempi HIM-levy. Sanalla sanoen helvetin hyvä levy. Ja tämä tulee nyt vanhan fanin suusta.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
17.2.2010 20:48
"Sitä ei voi kukaan väittää, että Ville Valo osaisi laulaa komeasti".
Vastaa kommenttiinVarmasti joku voi väittää. Minunkin mielestäni Ville laulaa ihan kohtalaisesti. Enkä ole edes HIM-fani.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
18.2.2010 14:41
Dark Lightin ja Venus Doomin jälkeen pitkästä aikaa todella hyvä HIM-plätty. Päällimmäisenä tunteena on "paluu entiseen", kuitenkin uudessa kuosissa. Kolmen päivän ahkeran kuuntelun jälkeen oma koluluarvosanani Screamworksille on 9,5. Ihan vaan siksi, että seuraava saattaa olla tätäkin parempi.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
19.2.2010 10:55
"Sitä ei voi kukaan väittää, että Ville Valo osaisi laulaa komeasti"
Tarkoitatko "Sitä ei voi kukaan väittää, etteikö Ville Valo osaisi laulaa komeasti"
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
19.2.2010 10:57
Voi toki olla, että uusi levy on tehty puhtaan kaupallisessa mielessä, eri asia sitten kenen toimesta ja mitä jätkät itte levystä tuumaa...
Ville ainakaan ei tarvitse rahaa mihinkään, rahaa on jo ihan tarpeeksi, eikä kaverin olemuksesta kyllä selviä mitään sen suuntaista että nyt olis rahastuksen aika...
Levyä en oo kuullu enkä diggaa himistä muutenkaan mitenkään erikoisesti.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin