Tulostin on kyllä hieno keksintö. Ei voi nyt muuta sanoa. Uskomatonta, miten olo helpottuu kun saa tulostettua ulos jotain, jota muuten lukisi vain uudelleen ja uudelleen ja tekisi siihen korjauksia, joilla ei oikeastaan ole edes merkitystä. Tuntuu siltä, kuin kamala taakka olisi nyt takanapäin. 13 valkoista paperia mustalla tekstillä koristeltuna – aivan käsin kosketeltavia. Ei ehkä ihan täydellistä, mutta aika mahtavaa kuitenkin.
Proseminaarityöni on siis valmis. Ei vaativuudeltaan mikään maailmaa mullistava työ, mutta aika lailla siihen kuitenkin panostin. Kevään aikana se laajentuu kandintutkielmaksi.
Kiitos pakkasukolle tästä ilmasta. Rakastan, rakastan, rakastan kylmää, kirpeää pakkasta, joka saa kaiken ulkona näyttämään niin kauniilta ja nostattaa ihmisten poskille suloisen punan. Tällaisina päivinä ei vain pysty välttämään ulkona liikkumista, ei millään.