Jussi Ahlroth kirjoitti Hesariin mielenkiintoisen jutun otsikolla "Peliyhtiöt painostavat toimittajia". En ole ihan samaa mieltä joka asiasta siinä, mutta pitää ehdottomasti paikkansa, että peliyhtiöiden tapa hemmotella pelitoimittajia on usein aivan älytön: en usko, että olen ikinä ollut yhdelläkään jutuntekoreissulla sellaisessa hotellissa, joka sopisi budjettiini, jos olisin itse maksumiehenä.
Jutun esimerkki Assassin's Creed II -pelin saamista positiivisista ennakkojutuista on kuitenkin vähän harhaanjohtava, sillä siitä unohtuu se yksinkertainen tosiasia, että se on helvetin hyvä peli. On tietenkin myös totta, että PR-tyypit yrittävät aina näillä reissuilla antaa pelistä mahdollisimman hyvän kuvan ja joskus manipuloida melko häikäilemättömästikin, mutta sehän on mainosmiesten duuni, eikä siinä sinänsä ole mitään vikaa -- paitsi tietenkin sen verran, kun mainosmiesten duunissa yleensä, mutta se on sitten asia erikseen.
Toisaalta: eräällä reissulla oltiin hotelliksi muutetussa englantilaisessa kartanossa, joka oli melkoisen pramea. Toimittajakarjalle oli järjestetty poikkeuksellisen isot huvitukset -- oli teemaan sopivaa ohjelmaa ja kaikenlaisia älyttömyyksiä: reissun aikana muun muassa ajeltiin ärhäkällä nelivetoisella vehkeellä mutaisella esteradalla samalla, kun muut osallistujat ammuskelivat kohti paintball-aseilla. Päivällinen oli aika upea, eikä kellekään takuulla jäänyt jano. Valehtelisin, jos sanoisin, etten viihtynyt.
Mutta. Itse peli ei kuitenkaan näyttänyt kovin kummoiselta, sitä esiteltiin varsin valikoiden ja melko epämääräisesti, ja mikä pahinta, sitä ei saanut edes pelata itse tapahtuman aikana. Koko reissun varsinaisesta kohteesta jäi minulle ja muille paikalla olleille toimittajille melko negatiivinen kuva, eikä reissu tuottanut kovin kummoista hypeä. En kirjoittanut itse sen varsinaista arvostelua pelin ilmestyessä, enkä muista mikä sen arvosana oli, mutta GameRankings-sivuston mukaan pelin pistekeskiarvo on 72% hujakoilla -- ei siis todellakaan mikään suuri menestys, eikä se ollut sitä kaupallisestikaan. Ei voida sanoa, että kaikki tämä pelleily olisi juurikaan parantanut pelin asemia. Tämä ei mielestäni ole mitenkään poikkeuksellista.
Voin tietenkin vain puhua omasta puolestani, mutta omat kokemukseni ja kollegoiden kanssa käydyt keskustelut antavat syytä väittää, että ainakaan valtaosiin toimittajista nämä kikat eivät tehoa juuri siksi, että ne ovat niin yleisiä. Ensimmäisellä reissulla noviisitoimittaja on toki vaikuttunut, mutta pian se muodostuu standardiksi, johon ei erityisemmin kiinnitetä huomiota. Lopulta se pelin laatu on se ratkaiseva tekijä ainakin kokonaiskuvan kannalta.
Luulen, että kyse on oikeastaan eräänlaisesta hallinnasta riistäytyneestä kilpavarustelusta: kun se tietty kohtelun taso on saavutettu, siitä ei voida enää helposti tinkiä, ettei pressille tule sellainen kuva, ettei julkaisija seiso tuotteen takana.
Olen itse tehnyt peliarvosteluja vuodesta 1999 lähtien ja ollut useilla kustantajien maksamilla jutuntekoreissuilla, enkä ole koskaan törmännyt tilanteeseen, jossa joku olisi vaatinut minulta tiettyä minimiarvosanaa tai että olisin kokenut, että minun olisi nyt pakko antaa jostain asiasta positiivinen kuva.
Yksi syy tähän on varmasti myös se, etten ole koskaan itse ollut tilanteessa, jossa päätoimittaja olisi ollut rähmällään sen julkaisijan suuntaan ja suostunut johonkin älyttömään ehdotukseen. Kyllä niitä ehdotuksia tulee, jos asiaa toisessa päässä hoitava PR-tyyppi vain on tarpeeksi röyhkeä -- ja usein on. Omalla kohdallani kukaan ei kuitenkaan ole päättänyt suostua johonkin höpöhöpöehdotukseen. En suinkaan väitä, ettei kukaan koskaan suostu, mutta niin ei ole onneksi tapahtunut minun kohdallani.
Todellinen ongelma ei mielestäni olekaan se, että PR-ihmiset ehdottelevat asioita, koska markkinointiosastojen ihmiset nyt vaan ovat sieluttomia ja täysin hävyttömiä aliolentoja, joita eivät sido mitkään oikeiden ihmisten kohtuus- tai moraalikäsitykset. Varsinainen ongelmakohta piilee siinä, että vaikka useimmat julkaisut sanovatkin asiattomille ehdotuksille "ei", varmasti löytyy aina niitäkin, jotka sanovat "kyllä". Ja tietenkin murentaa maata kaikkien alta.
Kannattaa lukea myös Juhana Petterssonin erinomainen blogikirjoitus, joka myös kommentoi samaa artikkelia.
