K-pop ja uusyläluokkainen uusaitous

Ärsyttävä video osoittautui ajankohtaiseksi kritisoimalla snobeja. Oliko se yksinkertaisesti ironinen, vai kenties post-ironinen? Vai onko nyt snobeilla valtava kiire vakuuttaa ympäristönsä omasta aitoudestaan? Samaan aikaan kun joidenkin mukaan uusi aitouden aikakausi on alkanut, http://www.hs.fi/kulttuuri/Ironian+sukupolvi+uskoo+nyt+aitouteen/a1355461098854
Gangnam Stylestä tuli You Tuben historian katsotuin video.

http://www.youtube.com/watch?v=mYPvAMrMzwI

Se ohitti Justin Bieberin: sitä katsottiin 76, 4 kertaa sekunnissa. Samaan aikaan tapahtui jotain outoa: maailma tuntui täyttyvän yläluokan tyyliä imitoivista imitaatioista. Kaikki tuntuivat aidosti tanssivan G-tyyliin. Post-ironisen ajan ytimessä on henkilö, joka voi avoimesti tunnustaa tykkäävänsä tosi-tv:stä. Hän on aito, koska hän ei yritä olla kriittinen! Turha sanoa että Gangnamin osalta tässä mentiin jo sekaisin, kuka tanssi ja miksi? No on vain sanottava, ironiassa on kyse imitaatiosta. Puhe aitoudesta taas väittää, että jotain voidaan tehdä kopioimatta toista.
Korealaisen musiikin tuntemusta edistävän KoMe World-sivuston mukaan ensisijaista k-popin kannalta on " Korealaisen musiikin suosion levittäminen Euroopassa ja Amerikassa"
http://www.kome-world.com/fi/about-jame.html
Yritystä siis on. Ja onnistumisia, kuten netin Gangnam-viraalivideot osoittavat.
Eivät vain sotilaat Afganistanissa -myös monet marginaalin edustajat, vangit ja myös taidemaailma innoittui Gangnamin tyylistä. Hetki sitten kiinalainen aktivisti Ai Wei Wei teki kavereidensa kanssa oman Gangnam -videon.
Mutta mistä Gangamin tyylissä sitten on kyse? Ai Wei Wein mukaan kyse on sananvapaudesta. Myös Kiinassa pitäisi voida ilmaista itseään.
Gangnamin tyyli on parodia rahalla brassailijoista. Mutta Gangnamin tyyli on inspiroinut myös eliittiä : äskettäin Lontoon johtaja Boris Johnson sanoi tanssivansa David Cameronin kanssa Gangnamin tyyliin. Mitä ihmettä se nyt oikein tarkoitti?
Verkossa on nähtävissä myös Eton Gangnam Style-video jossa eliittikoulun rahakkaat pojat jorailevat.
Mitä he sitten oikein parodioivat? Jos sekä vasemmisto että oikeisto innostuu yläluokan imitaatioista, onko koko poliittinen terä parodialta kadonnut? http://www.youtube.com/watch?v=9FtZkVRkusQ

Daily Telegraphin kolumnistin Jenny McCartneyn mukaan yläluokan esittämisen tavat ovat muuttuneet. Uusyläluokaisuuden ilmentymiä ovat esimerkiksi emaliset leipälaatikot. Meillä on kotona sellainen. Siinä lukee isolla "bread". Se tuntuu huokuvan parempaa, mennyttä aikaa jolloin leipälaatikot olivat rautaa. Uusyläluokkaisuuden ilmentymiä ovat Nigella Lawsonin kokkiohjelmat. Sen ilmentymä on Sauli Niinistön perhettä ympäröivä konservatiivinen aura, nätti muttei seksikäs pukeutumistyyli, joka on minun emalisen leipälaatikon poliittinen vastine. Sen ilmentymiä ovat nostalgia ja retromania, pirttiromantiikka yms.

Siis kaikki aitoja asioita. Sanokaamme "ei" imitaatioille.
Toisin sanoen: vaikka me ja koko maailma tanssimme Gangnamin tyyliin, meidän täytyy tehdä se vain hiukan ilkikurisesti, uusyläluokkaiseen tapaan sanomalla että kyseessä on aito asia! On aitoa tykätä asioista ilman pilkettä silmäkulmassa! Tai pitäisikö sittenkin tykätä asioista ironisesti.Vai sittenkin post-ironisesti? Kun katson ulos ikkunasta, näkyy tallirakennus. Ovista kurkistelee aidontuntuisia hevosten päitä. Gangnamin tyyliin.

Kirjoitettaessa soi The Jam Eton Rifles