Metrovaunuissa on viime päivinä mainostettu Chris Morrisin elokuvaa itsemurhapommittajista. Julisteessa on siteraattu leffa-arvosteluja: jokaisen päivälehden tuomio on "hauska".
Itseasiassa sana " hauska" esiintyy julisteessa viisitoista kertaa ja joka kerta eri päivälehden nimissä.
Tämä on naurettavaa. Morrisin juliste on itseasiassa parodia elokuvamainosten konventioista ja komedian pakonomaisesta halusta olla hauska. Vertaa vaikka heinäkuussa ensi-iltaan tulevan Karvaturrit Vastakarvaan-elokuvan julistetta: juoni paljastuu vilkaisemalla kerran posteria. Molemmissa julisteissa esiintyy eläin: Four Lions-julisteessa korppiin on teipattu ajastimella varustettu pommi. Karvaturrit Vastakarvaan-julisteessa marsut, näädät ja korpit uhkaavat Brendan Fraseria puolestaan polttoliekillä (vai onko se sittenkin puutarhaletku?)
Nämä kaksi elokuvajulistetta ovat toistensa vastakohtia vaikka niissä tuntuu olevan myös paljon samaa: toisessa paha kravattipiru on eläinten armoilla, Chris Morrisin julisteessa (ja myös elokuvassa) eläimiä räjäyttelevät ihmiset.
Terroristit siis.
Suunnitellessaan leffajulistetta Morris halusi tuttuun tyyliinsä olla hiukan "edgy" eli mukaansatempaavalla tavalla särmikkään vittumainen. Hän siteerasi elokuva-arvostelijaa tahallisen mielivaltaisesti jos vain sana "hauska" esiintyi arviossa. Kuten eläimet jotka kokoperheen elokuvassa vastustavat rahanahneiden ihmisten terroria väkivallalla Morris, tekemällä komedian kiihkouskovaisten väkivallasta vastustaa komedian konventioiden terroria. Morris rikkoo ainakin kahta komedian pyhää sääntöä:
a) Komedian on aina oltava hauska b.) Jihadissa ja itsemurhapommittajissa ei ole mitään hauskaa
Four Lionsissa asioilla on taipumus räjähtää. Korppi räjähtää mutta myös lammas räjähtää. Tietysti myös terroristit räjähtävät. Elokuvan loppukrediteissä ilmoitetaan "ainoastaan yksi lammas räjähti kuvausten aikana". Hetken elokuvateatterissa on hermostunutta liikehdintää. "Kuolikse Lammas? Oikeesti, vittu miten sikamaista". Joku sanoo eikä naytä yhtään huvittuneelta. Naishenkilön ilme paljastaa että Morrisin komedia on kaksiteräinen miekka.
Samaan aikaan se on todella huvittava. Terroristisolun johtaja kuvaa You Tubeen klippiä ja toteaa että veli terroristin pyssy ei näytä tarpeeksi isolta. Seuraa eräänlainen jihad-catwalk kun terroristiurpo asettelee pyssyään kuin helyä ja tulee lähemmäs kameraa jotta pyssy näyttäisi suuremmalta. Eräässä kohtauksessa solun "älykkö" keksii että paras isku on moskeijan räjäyttäminen. "Mutta mitäs järkeä siinä on?" kysyvät kollegat. Sitten seuraa looginen perustelu jonka mukaan kanssaislamistien vahingoittaminen on kuin nyrkkeilijän sparraamista, se kannustaa toimintaan. Tämän teorian paikkansapitävyyden todistamiseksi solun aivo käskee toveriaan lyömään itseään nyrkillä naamaan. Veri purkautuu sieraimesta. Se on hauskaa, mutta myös surullista. Four Lions on nimittäin syvältä pinnan alta tragedia itsetuhoisuudesta jossa ei ole mitään järkeä. Lampaat, korpit ja terroristit lentävät taivaan tuuliin ja kerätään muovisäkkeihin syystä jota on vaikea paikantaa.
Se mikä tekee elokuvasta superkiintoisan on taustatyö. Koko leffa on kerrottu kiihkoislamistien näkökulmasta. Morris vietti pari vuotta tutkimalla MI5 arkistoissa cctv-materiaalia. Kahvitauoilla terroristit keskustelivat mm. siitä kumpi on coolimpi Johnny Depp vai Bin Laden. Räjäytysten lomassa he vertailivat voileipiensä täytteitä. Eräs ei suostu pousaaman klipissä koska musta tunika saa hänet näyttämään läskiltä. Morrisin elokuvan Lopputulema ei ole humanistinen latteus "terroristitkin ovat vain ihmisiä" tai "terrorisit ovat idiootteja" saatikka närkästynyt kyrvähdys "taas joku leikkii vakavalla asialla".