Kun Quentin Tarantino julisti entisen tyttöystävänsä Sofia Coppolan voittajaksi Venetsian elokuvajuhlilla (Elokuva on nimeltään Somewhere ja se tulee Suomen ensi-iltaan 31. joulukuuta) alkoi puhe taas niistä kuuluisista naisten palleista. (Huolimatta siitä että juryn jäsenet epäilivät että Sofia on kiipeämässä suosioon reittä pitkin.) Tässä hehkutuksessa on tietenkin kyse henkisestä kantista, sisusta eikä välttämättä kiveksistä. Palli viittaa vallan istuimeen jolla normaalisti on mies.
Kathryn Bigelowia ennen ajateltiin että ainoa sallittu genre naisohjaajalle on romanttinen komedia. Nora Ephronin Uneton Seattlessa (1993) on tyyppiesimerkki naisen ohjaamasta mainstream -leffasta. Kun Bigelowin sotaleffa Hurt Locker kahmi viime vuonna Oscareita näytti siltä että naisetkin voivat ohjata miehekkäitä rat-tat-tat elokuvia. Ja samana päivänä kun Coppolan jellona ojennettiin, brittinäyttelijätär Helen Mirren omisti suorituksensa uudessa elokuvassaan "kaikille maailman alistetuille naisille".
Ohjaaja Julie Taymor oli poikkeuksellisesti asettanut Mirrenin näyttelemään miespääosaa uudessa elokuvassa Myrsky, Hiukan samaan tapaan kuin Judi Dench on nykyään Bondien M.
Myös kolmekymppinen kreikkalais-teksasilainen Athina Rachel Tsangari huomasi elokuvansa Attenberg saavuttavan loistavan menestyksen. Pääosan esittäjä Ariane Labed voitti venetsiassa palkinnon parhaasta roolisuorituksesta. Hän esittää naista joka on hulluna brittiläisen luontodokumentaristin David Attenboroughin tuotantoon. Elokuvan nimi on siis Attenborough mutta kreikkalaisittain väärinäännettynä. Pääosan esittäjä vihaa ihmisiä ja lähestyy ympäröivää maailmaa brittiläismiehen tekemien nisäkäsdokumenttien avulla.
Lopulta hän löytää seksin ja pöytäjalkapallon.
Mutta kaikki eivät olleet tyytyväisiä valintoihin. Italilalaisen Cinecitta Newsin mukaan juryn puheenjohtaja imitoi masturbointia kädellään ja buuasi samalla Coppolan voitolle joka oli kuulemma puolueellinen eikä huomioinut italialaisten elokuvien loistavaa panosta.
Coppolasta tuli maailman historian neljäs nainen joka on voittanut kultaisen jellonan.
Ensimmäinen heistä oli vuonna 1942 syntynyt saksalaisaristokraatti Margarethe Von Trotta joka voitti palkinnon 1981. Vaikka monikaan ei ole kuullut hänestä Trottaa pidetään maailman tärkeimpänä feministiohjaajana. 1960-luvulla jolloin Von Trotta aloitteli, oli mahdotonta olla nainen ja tehdä elokuvia. Hän kuuluu samaan kaartiin kuin muut saksalaisen, jo vanhan uuden aallon ohjaajat kuten Wim Wenders ja Fassbinder.
Vuonna 1985 palkinnon voitti Agnes Varda. Tämä vielä hengissä oleva 82-vuotias ranskatar teki ensimmäisen elokuvansa vuonna 1954 ja oli perimätiedon mukaan yksi viidestä jotka ottivat osaa Jim Morrisonin hautajaisiin. Hänen viime vuonna ilmestynyt dokumentti The Beaches of Agnès voitti ranskalaisten Oscarin, Cesarin.
2004 palkinnon sai New YOrkissa asuva intialainen Mira Nair elokuvasta Turhuuden turuilla. Feministinen panos Thackerayn romaaniin on, että elokuvassa Becky Sharp ei ole pelkkä häikäilemätön lunttu joka kiipeää reittä pitkin rahatukkojen luo
Kirjoitettaessa soi Phoenix: Lisztomania
