Odottakaamme odottamatonta

Mitä elokuvia odotat eniten vuonna 2010?

Tim Burtonin Liisa Ihmemaassa kuulostaa aika kivalta. Tai kuulostaisi ainakin silloin, mikäli se ei olisi 3d. Oliver Stonen Wall Street 2 vaikuttaa mielenkiintoiselta, siis teoriatasolla. Me videopeliharrastajat voisimme olla innoissamme Prince of Persiasta. Pelit ainakin ovat olleet hienoja/hyviä.

Sitten on action-pätkä Green Zone, jota kannattaa pitää silmällä jo ohjaaja Peter Greengrassin vuoksi. Matt Damonilla on myös ollut hetkensä. Jack Ryan palaa valkokankaalle jännärissä Salt. Predatorinkin menivät tekemään uudelleen, mielenkiintoista.

Narnia, Toy Story, Harry Potter, Iron Man ja Shrek ovat tunnettuja brändejä ja niiden jatko-osat lähes varmoja hittejä. Sinkkuelämää 2 menestyy varmasti sekin, vaikka ei itseäni kiinnostakaan.

Expendablesissa kasarin action-tähdet tekevät paluun. Siitä voi syntyä vaikka mitä. Martin Scorsesen uusin on kauhupätkä nimeltään Shutter Island. Robin Hoodistakin on luvassa uusi versio, kun Ridley Scott ja Russell Crowe ryhtyvät jälleen yhteistyöhön.

Arvatkaapa mitä? En odota mitään noista elokuvista erityisen kovasti. Annan innostukselleni peruskouluarvosanan 7+. Nautin varmasti niistä monista. Muutama on varmasti valtava pettymys.

Mutta miksi vaivautua erityisesti odottamaan hypetettyjä suurelokuvia? Ne saapuvat tänne kuitenkin, tulevat meidänkin kotikaupunkimme teattereihin, mistä ne voi sitten aikanaan katsoa. Ja jos ei sinne ehdi, bluray on kaupoissa pari kuukautta myöhemmin. Ei kai dvd-lättyjä kukaan enää itselleen hanki, vai mitä?

Ensi viikon torstai voi olla hieno päivä, mutta ei sitä tarvitse erikseen odottaa. Se saapuu joka tapauksessa sitten ajallaan.

Odotan paljon mieluummin elokuvia, joista ei vielä tiedä juuri mitään, mutta jotka voivat kolahtaa kovastikin. Kuten Johnny Deppin tähdittämää Hunter S. Thomas -filmatisointia Rum Diary. Tai ehkä supersankariparodia Kick Ass iskee kuin 1 000 001 volttia. Tai sarjakuvaan perustuva Jonathan Hex.

Tai sitten nuo kaikki voivat olla kamalaa paskaa.

Odotan positiivisiä yllätyksiä. Mikä parasta, niitä on mahdotonta edes varsinaisesti odottaa. Viime vuonna Moon tuli tyhjästä ja tyhjensi pajatson. Sitä edellisenä vuonna saman teki ruotsalainen vampyyridraama Ystävät hämärän jälkeen (Låt den rätte komma in).

Mikäli kovasti hypetetty elokuva täyttää odotukset, se on business as usual. Mikäli sen tekee kätketty helmi, jonka on ihan itse löytänyt, ehkä jopa täysin vahingossa, se on riemastuttava kokemus, joka ylentää ihmismieltä ja saa sydämen laulamaan hoosiannaa.

Kirjoitettaessa soi Sweet sound of silence rules!