Uusimmassa Image-lehdessä toimittaja Anu Partanen kertoo suhteestaan amerikkalaiskirjailijan, Ayn Randin kanssa.
Älkää ymmärtäkö väärin, kyse on vain siitä suhteesta joka lukijan ja kirjailijan välille syntyy painetun tekstin välityksellä. Siis siitä intohimoisesta kirjailijan ja lukijan kohtaamisesta johon ei tarvita vartaloita. Rand kuoli vuonna 1982.
Twitter-syötteessään Partanen pohtii mm. Tuomas Enbusken kanssa onko muodikasta vihata vai rakastaa Randia. Enbuske toteaa hieman sumusilmäisesti: Täällä Euroopassa ei ole muodikasta rakastaa Randia. Koskaan.
Partasen kanta on selvä.
Rakkaus.
Rand tuntuu sopivan kuin nyrkki Niinistön aikakauden silmään.
Samalla kun kaappipersut kipittävät Suomalaiseen ostamaan Wahlroosin uusinta, älyköt saavat sarjan kuivia orgasmeja lukiessaan randilaista oikeistosatanismia.Niin, Partanen ei unohda mainita että Wahlrooskin lukee Randia. Ja kirjailijatteren 1000-sivuisen romaanin Atlas Shrugged filmatisointi on jo melkein puolivälissä: http://www.hollywoodreporter.com/news/atlas-shrugged-part-2-prduction-april-286633
Miksi minä päästän Randin olympolaisine fanilaumoineen hengailemaan tänne leffablogiini? Siksikö että olen muodikas tarttuessani muodikkaaseen aiheeseen? Siksikö että Randin kirjoista on yritetty tehdä elokuvia? Clint Eastwood on yrittänyt ja monet Randia diggailevat leffatähdet, kuten...no niitä on monia. Googlatkaapa.
No tietysti siksi että samaan aikaan kun Rand vihasi massoja hän myös rakasti niitä, Paettuaan vallankumousta Venäjältä hän muutti nimen Randiksi ja alkoi tehtailla käsikirjoituksia Hollywoodiin.Mikä voisikaan olla sopivampi äänitorvi massanvihaajalle kuin massaviihde?
Koska väitetään että nykyisessä politiikan goodbyehyvinvointivaltioköyhätkyykkyyn--ilmapiirissä kirjailija Ayn Rand on ajankohtainen, aion siteerata tähän vanhaa Rand-kamaa vuodelta 1947 Kyseessä on lehtijuttu, joka ilmestyi nimellä Screen Guide For Americans. Message oli, että vaikka elokuvat ovat tavallisesti epäpoliittisia, ne voivat sisältää haitallisia vasemmistolaisia viestejä.
Millainen on kunnollinen, vasemmistolaisesta hömpästä ja wahlrosilaisesta enemmistön tyranniasta vapaa elokuva? Seuraavassa Randin Mooseksen kivitaulut vapaasti mukailtuna:
1. Elokuvassa ei loata vapaata yritteliäisyyttä. Älä anna ymmärtää, että julkisrahoitteiset projektit ovat jaloja ja yksityisomistus on ahneutta
2. Älä esitä pankkiireja, teollisuusmiehiä tai muita yrittäjiä roistoina.
3. Jos tarinasi roisto sattuu olemaan rikas, älä anna dialogin vihjata että hän on luokkansa tyypillinen edustaja. Kaikki haluavat tulla rikkaiksi, joten älä levitä tuhoisaa tekopyhää ajatusta, jonka mukaan rikkaan pitää tuntea huonoa omatuntoa rikkaudestaan.
4. Älä tahraa voitontavoittelua.
5. Alä lokaa menestystä. On vain vasemmistolaisten salajuoni väittää, että menestys on muka revitty toisten selkänahasta.
6. Älä ihannoi epäonnistumista.Älä esitä köyhiä sympaattisina hahmoina.
7.Älä ihannoi alhaisuutta. Jos vihjaat että rikoksen tekijä ei "voinut sille mitään", tuhoat moraalin perustan. Vasemmistolaisuus elää epätoivosta, ja jos valkokankaalla on liikaa epätoivoa katsojat menettävät kunnianhimonsa.
8. Älä jumaloi taviksia. Jos ihmisessä ei ole mitään erityistä, onko se muka syy jumalointiin? Amerikassa ei ole taviksia. Kaikki ovat UNIIKKEJA.
9. Älä ihannoi yhdessä tekemistä tavalla, joka vihjaa että yksityinen toiminta on pahasta.
10. Älä tahraa riippumatonta yksilöä väittämällä, että riippumattomuus on samaa kuin diktaattorius. Älä vihjaa, että muille tehty on hyvää ja itselle tehty pahaa. Tämä tuhoaa ihmisen ilon ja onnen.
11. Älä salli vaivihkaisia viittauksia päivänpolitiikkaan ennen vaaleja.
Kirjoitettaessa soi Twisted Sister: We're not gonna take it
