Snabba cash-elokuvat ovat hämmentäviä.
Niistä oppii, mitä on motherfucker ruotsiksi. Jagskaknulladinmamma.
http://www.youtube.com/watch?v=RoHFYBs8HEQ
Hämmentäviä ne ovat siksi, ettei koskaan voi olla varma missä rikoksen ja kunniallisen yritteliäisyyden raja kulkee. Rahalla saa on genre-elokuva. Gangsterileffalle tyypillistä on moraalisen keskuksen puute.
Vielä tyypillisempää on ei-valkoisuus.
Nuoret rock-tähtiä muistuttavat kriminaalit Snabba cashissä tuovat mieleen 1930-luvun amerikkalaiset gangsterielokuvat ja niiden herättämän moraalisen paniikin.
Gangsteri on aina maahanmuuttaja.
Pöö. Gangsteri.
Kuten ranskalaisissa banlieu-elouvissa, tässäkin kiinnostuksen kohteena on jännite: mitä tehdä kun ainoa tapa olla kunniallinen maahanmuuttaja on siivota nöyrästi pissatippoja isäntäkansalaisten wc-pöntöistä?
Kyse on maailmasta, jossa ilmaus "rikos kannattaa" saa uuden merkityksen. Kyse ei ole siitä että uuden Snabba cashin valkoista isäntäkansaa edustava tähti tuo auttamattomasti mieleen hymypoikapatsaan. Hän näyttää luottamusta herättävämmältä kuin yksikään näkemäni Nordean virkailija.
Isäntäkansan edustajan ongelmat ovat samoja kuin toisen polven maahanmuuttajalla, Mahmoudilla. Aina riittää ihmisiä jotka pitävät itseään parempina.
Niinpä valkoisen isäntäkansan edustaja, kauppisopiskelija (Joel Kinnaman) saa kuulla bisneskumppaniltaan : kaikesta selviytyy, jos on tyyliä.
Myöhemmin käy ilmi että tämä tyyli on synnynnäistä. Näin voi sanoa vain henkilö, jonka sukunimi on Creutz.
Det går inte köpa klass, det sitter i ögonen.
Eräs ruotsalaistoimittaja pitää uutta Snabba cash-elokuvaa uuden genren, feel bad-elokuvan aloittajana. Ja tottahan se on. Tukholma on ahdistava kerrostalojen peittämä umpikuja. Siellä on hyvä syrjäytyä. Se on yksinäisten miesten kaupunki. Samankaltaista syrjäytyneiden elämänkuvausta oli myös iranilais-ruotsalaisen ohjaajan Babak Najafin edellinen elokuva, Sebbe. Myös Sebbessä on vahva tunne siitä että rikos ei koskaan ole seuraus yksilön rikollisista taipumuksista, vaan valtakamppailusta. Aina riittää niitä, jotka pitävät itseään parempina.
Koska valkoisen isäntäkansan edustaja ei pääse lasikaton läpi hyvällä, hänestä tulee gangsteri.
Kirjoitettaessa soi PJ Harvey:Big Exit
1 kommentti
Anonyymi
17.9.2012 04:45
"Vielä tyypillisempää on ei-valkoisuus. Nuoret rock-tähtiä muistuttavat kriminaalit Snabba cashissä tuovat mieleen 1930-luvun amerikkalaiset gangsterielokuvat ja niiden herättämän moraalisen paniikin. Gangsteri on aina maahanmuuttaja."
1930-luvun amerikkalaisten gangsterielokuvien pahikset olivat aina valkoisia ja USA:ssa syntyneitä. Samoin nimekkäimmät oikean elämän gangsterit: Al Capone, John Dillinger, googlaa itse lisää.
"Kuten ranskalaisissa banlieu-elouvissa, tässäkin kiinnostuksen kohteena on jännite: mitä tehdä kun ainoa tapa olla kunniallinen maahanmuuttaja on siivota nöyrästi pissatippoja isäntäkansalaisten wc-pöntöistä?"
Opiskele hyvinvointiyhteiskunnan tarjoamaa ilmaista koulutusta vaikka korkeakouluun asti ja mene töihin? Perusta ravintola? Aja bussia? Ala monikulttuurisuuskonsultiksi?
Malmössa on vuosikausia ollut maahanmuuttajajengien välistä sodankäyntiä, johon liittyen ammutaan kaduilla viikottain ja vähän harvemmin paukkuvat pommit ja käsikranaatit. Ruotsissa rahankuljetusautojen ryöstöt ovat järjestään entisestä Jugoslaviasta muuttaneiden sotilaskoulutettujen (ja hajoamissotien kovettamien veteraanien) ammattilaisporukoiden tekemiä. Maahanmuuttajien rikollisuus on ruotsalaista todellisuutta, joten sen näkyminen sikäläisissä elokuvissa on vain rehellistä.
"Isäntäkansan edustajan ongelmat ovat samoja kuin toisen polven maahanmuuttajalla, Mahmoudilla."
Joten miten sitten "Gangsterileffalle tyypillistä on -- ei-valkoisuus."?
"iranilais-ruotsalaisen ohjaajan Babak Najafin"
Vastaa kommenttiinDarn, rasismikortti pitää siis jättää pakkaan tällä kertaa...
Vastaa kommenttiin