Peliala on perinteisesti hyvin miehinen ala, ja sen näkee yleensä helposti niin pelien sisällöstä kuin tekijöiden sukupuolijakaumastakin. Pelien naiskuva on perinteisesti usein varsin, öh, tissevä sellaisella tavalla, joka ei varsinaisesti ole mitenkään ironinen tai oivaltava.
Yllättäen valittu lähestymistapa kertoo aika paljon siitä, mikä kohderyhmä on. Fiksummissa peleissä on oivallettu, että "vitun isot tissit" ei itse asiassa ole persoonallisuuden kuvaus, mutta vieläkin usein lähdetään liikkeelle siitä, ettei muuta kuvausta tarvita, koska yleisö ei välitä. En tietenkään halua antaa väärää kuvaa asiasta: eipä se mieshahmojenkaan sofistikaatiotaso yleensä ole mitenkään massiivisen korkea: "kova jätkä jolla on pyssy" on ihan samanlainen stereotyyppi. On kuitenkin aika selvää, että molemmat on suunnattu nuorille miehille.
Poikkeuksia tähän röyhkeään yleistykseen toki löytyy vaikka kuinka paljon -- nykyisin tarjolla on vaikka kuinka paljon hahmoja, jotka eivät sovi ylläoleviin muotteihin, ja se on mukavaa. Silti usein ajatellaan vieläkin, että naisille pitää tehdä jotain erillisiä naisten pelejä. "Tehdään ponipeli niin tytötkin tykkää!" Se on aika junttimainen lähestymistapa.
Ei ongelma oman kokemukseni mukaan piile siinä, etteivät naiset haluaisi pelata vaikkapa toimintapelejä, vaan siinä, että liian monet pelit tekevät parhaansa vakuuttaakseen pelaajansa siitä, että he ovat nuoria hormoneillaan ajattelevia miehiä. Jos pelaaja ei satukaan olemaan sellainen, ei ole mikään ihme, ettei se innosta.
Taustalla kummittelee tietenkin se, että pelien tekijäpuoli on yhä niin miesvoittoinen. Syitä tälle on tietenkin monia, ja varmasti yksi suurimmista on se, että perinteisesti tietokonenörtit ovat poikia. Traditionaaliset perhearvot kertovat, että tytöille ostetaan nuket ja lastenvaunut, pojille taas työkalusarjat ja leikkiautot. Monet päällisin puolin fiksutkin ihmiset uskovat ihan tosissaan, että naiset eivät osaa tekniikkaa ja miehet eivät tajua tunteita. Sellainen kulttuuri ei voi olla jättämättä jälkiään, ja muutos on hidasta.
Omassa työpaikassani tilanne on pitkälti samanlainen kuin suunnilleen jokaisessa muussakin pelifirmassa. Meillä on toki töissä naisia, mutta naistyöntekijöiden määrä koko kööristä ei saavuta edes kaksinumeroista prosenttilukua. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, ettei naisia haluttaisi palkata, vaan siitä, että y-kromosomittomien kandidaattien määrä on yksinkertaisesti häviävän pieni.
En oikein jaksa uskoa, etteivät peleistä pitävät naiset (joita kyllä piisaa vaikka kuinka!) olisi kiinnostuneet pelien tekemisestä, mutta niin pitkään kun alalle päätymistä suuresti edesauttava nörttikulttuuri ei perinteisesti oikein kuki naisten parissa, sukupuolijakauma tuskin muuttuu merkittävästi. Toivottavasti nykyisin tarjolla olevat virallisemmat kouluttautumismahdollisuudet tasoittavat pakkaa tulevaisuudessa.
8 kommenttia
Anonyymi
23.1.2010 12:42
Tissevä! Höhö.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
23.1.2010 16:18
Olen ollut työpaikassa, jossa olin ainoa nainen. Pidin työstäni ja työkaverini olivat ihan normaaleja tyyppejä, mutta lopulta sain testosteronimyrkytyksen ja lähdin. Jatkuva urostelu kävi hermoille. Minuun suhtauduttiin kunnioittvasti, mutta miehet eivät päässeet yli siitä asiasta, että edustan eri sukupuolta. En usko, että naisista kerrotut vitsit, panojen arvostelut, tyttökalenterit tms. oli suunnattu minua vastaan, mutta kyllä ne ketuttivat. Samoin se, että minä olin automaattisesti se, joka tiskasi tai järkkäsi joulupuurotarjoilut. Ja jos valitat, olet hermoheikko nalkuttaja, jos et, mikään ei muutu.
Jos tietokonepelialalla tämän lisäksi ovat enemmistönä henkilöt, joiden käsitys mahtavasta meiningistä on isot tissit ja isot aseet, en ihmettele, etteivät fiksut naiset hakeudu sinne.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
23.1.2010 16:47
Eiköhän se mene niin kuin kaikilla muillakin viihdealoilla. Ensin naiset aloittavat pelifirmoissa sihteereinä, sitten ehkä markkinoinnissa, talouspuolella ja muissa paperihommissa ja lopulta jopa pelien tekijöinä. Mutta taitavat he kuitenkin olla vielä kymmeniä vuosia selvä vähemmistö.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Mikki Rautalahti
23.1.2010 20:31
En tiedä, missä olet ollut töissä, mutta en ole bongannut, että meillä viljeltäisiin mitään tyttökalentereita tai panojen arvostelua, enkä oikein jaksa uskoa, että sitä tehtäisiin kovin monessa muussakaan ainakaan suomalaisessa pelifirmassa (tai IT-alalla yleensäkään). Itse olen törmännyt tällaiseen "räimitään tissikuvia seinille ja puhutaan rasvaisia juttuja" -meininkiin lähinnä autokorjaamojen ja painotalojen kaltaisissa paikoissa, se ei omassa kokemuspiirissäni ole oikein kuulunut työkulttuuriin. (Mikä ei siis tarkoita, etteikö omillakin työpaikoilla olisi välillä tullut vastaan tällaista harrastavia tyyppejä muuallakin, mutta ne ovat aina olleet selkeitä poikkeuksia ja työyhteisön erikoistapauksia.)
En myöskään tarkoita, että pelien tekijät olisivat välttämättä itse vakaasti sitä mieltä, että isot tissit ja isot aseet olisivat parasta kaikessa, ne vain mielletään usein kohdeyleisön mieltymyksiksi. Ja tämäkin on luonnollisti melko törkeä (joskaan ei täysin hatusta vedetty) yleistys.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
24.1.2010 00:09
Luulisi että pelifirmassa töissä ollut anonyymi nainen tajuaisi että juuri kukaan näistä hikisistä nörteistä ei kertakaikkiaan osaa tiskata, puhumattakaan joulupuuron hankkimisesta joko tilaamalla tai keittämällä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
24.1.2010 17:15
Törkeimmillä tissipeleillä on taipumusta tulla Japanista, oon huomannut. Jenkki- ja europelithän on usein suorastaan seksittömiä.
Oisko mahdollista tehdä fiksulla, miehiin ja naisiin molempiin vetoavalla tavalla seksikäs peli?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
24.1.2010 22:55
Meidän pelifirmassamme on töissä useita naisia, ja ihan artisteina, pelisuunnittelijoina, testaajina ja lokalisaattoreina perinteisten sihteerinhommien ja HR-osaston lisäksi. En muutaman nykyisessä duunissa vietetyn vuoden jälkeen ole huomannut minkäänlaista seksismiä, naisten vähättelyä tai läähätystä, puhumattakaan tissikalenterista. Ja jestas sentään, valtaosalla meidän työntekijöistämme on ihan parisuhteet, perheet ja tavallinen elämä. Ajatella, moisella iljettävien hikisten nörttien kansoittamalla alalla...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
25.1.2010 13:31
Mutta miksi Duke Nukem Foreverille kävi niinkuin kävi? Pärkkele!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin