Vajazzle - kalat imevät varpaitasi

Niin, televisiota katsomalla oppii kaikenlaista. Esimerkiksi maantiedettä. Ja tietysti uusia sanoja. Ja uusia tapoja elää ja näyttää paremmalta.

Mutta edetäänpä järjestyksessä.

Essex on Lontoon naapurikunta jossa on 1,5 miljoonaa asukasta. Se on jakautunut 8 pienempään hallintoyksikköön joista jokainen on noin Vantaan kokoinen.

Ja Essexin pojista ja tytöistä on monia vitsejä. Luultavasti kaikki alkoi Margaret Thatcherin aikakaudella 1980-luvulla. Syntyi Essexin mies. Hän on materialisti. Ja viimeistään 1990-luvulla hänelle luotiin stereotypioiden kylkiluusta pari: Essexin nainen. Hän on kyltymätön, tyhmä, hyvännäköinen ja pitää miehistä joilla on BMW.

kuva: Kimmo Laakso

Essexiä voisi pitää jättimäisenä Espoona.

The Only Way is Essex, eli Glamourelämää Essexissä sijoittuu Essexiin. Olen ihmetellen seurannut tämän sarjan huimaa suosiota. Johtuuko se siitä että sarjassa kuvataan kalapedikyyrejä ja botox-partyja? TOWIE on voittanut tänä vuona Broadcast Digital Awardsin parhaan viihdeohjelman palkinnon. Se on voittanut British Academy of Television Artsin eli Baftan yleisöpalkinnon 2011.

Turha sanoa: tilanne on saanut jotkut huolestumaan länsimaisen sivistyksen tilasta.(Huoli liittyy siihen että TOWIE ei ole parodia, vaan sen elämäntyylistä ollaan tosissaan ylpeitä).

Eräitä BDA:n kriteereitä ohjelman parhaudelle:

1. TOWIE esittelee hokemia joista tulee paitsi katsojien myös kriitikoiden hokemia, esimerkiksi anaalin valkopesu kuuluu tähän genreen.
En ole vielä koskaan nähnyt kriitikoiden yhtä mielellään hokevan ilmausta "vajazzle" - se tarkoittaa vaginan seudun koristelua, usein itävaltalaisilla Swarovski-kristalleilla. Se että kriitikot hokevat tätä on TOWIEn ansiota.
Mutta tietysti pikku kiiltohileitä voi laittaa muuallekin. (Jos haluat tietää lisää vieraile täällä: http://www.vajazzle.me.uk/. )

2. TOWIE on luonut uuden genren: saippua-realityn. Tätä genreä pidetään 2010-luvun määrittävänä juttuna. Koska viimeiset kymmenen vuotta televisiosta on sytkinyt ilmoille tuhansia tosipösilöitä nyt on aika siirtyä toiselle tasolle. Tässä hybridigenressä tosi ja epätosi yhdistyvät tavalla johon Big Brother ei pysty. Käsikirjoitus on, mutta kukaan ei osaa näytellä. Tulos: vuosikymmenen viihdettä. Ja genrellä on nimikin: dramality.

Minusta suomalaiset tv-tuottajat voisivat seurata mallia. Monet menestyneet tv-sarjat pohjautuvat siihen kulttuuriin jota maantieteellinen alue yleisön mielessä edustaa. Tietysti on selvää että ilonpilaajat alkavat heti puhua stereotypioista. Hyvä esimerkki on toinen lokaatiolla pelaava käsikirjoitettu reality, Made In Chelsea.

Made In Espoo-sarjassa voitaisiin seurailla start-up tyyppien edeottamuksia sekä vapaalla että liike-elämässä, miten seksi luistaa. vai luistaako, yms.

Kirjoitettaessa soi Supergrass: In it For the MOney