Jos kadulla on kerjäläinen, hän yleensä tietää mistä narusta vetää. Näytä säälittävältä ja kolikot tupsahtavat hattuun. No, amerikkalaisen dokumentaristin Drew Goldsmithin mukaan taktiikka on säälittävä. Siihen alentuvat myös rahaa kerjäävät hyväntekeväisyysjärjestöt ympäri maailman. Hänen dokkarinsa No Pity on sodanjulistus säälille. Kuin tämän tiedostaen monet vammaiselokuvat, julisteita myöten pyrkivät olemaan rankkoja ja samalla eroon säälipisteiden kerjäämisestä. Kuten tämä:
Tänään, kansainvälisenä vammaisten päivänä juhlitaan vammaisten aikaansaannoksia kulttuurissamme. Mikä on vammaisten panos leffakulttuuriin? Jäljet johtavat Lontooseen.
Disability Film-festarit käynnistyvät Todd Browningin kulttiklassikko Freaksilla, jossa näyttelijät ovat vammaisia. Elokuvateatterit ympäri Englannin täyttyvät vammaisten tekemistä elokuvista.
Katsooko yleisö niitä sitten pelkästä säälistä? Elokuvallinen toisinto tutuista joulukorteista jotka tapanina laitetaan takkaan? Niille jotka katsovat mielellään vammaisten tekemiä elokuvia tai elokuvia vammaisista yksi asia on selvä.
PWD:t eli vammaiset on esitettävä positiivisessa valossa. Ei välttämättä säälittävinä mutta opettavaisina pikku valopilkkuina. Elokuvien tehtävänä on poistaa se mitä sosiologit kutsuvat stigmaksi. Mikä tahansa piirre jonka myötä ihminen ei ole yhteisön täysivaltainen jäsen on lievitettävissä sympatioita herättävän elokuvan keinoin. Aivovauriosta (Cerebral Palsy) kärsivän Christy Brownin Minun Elämäni on monien mielestä eräs parhaista CP-elokuvista. Mutta kyse on enemmästä. Vaikka Chris ei pystynyt liikuttamaan paitsi vasenta jalkaansa, (Hänen omaelämäkertansa on nimeltään My Left Foot) me katsojat tietysti liikutumme Daniel Day Lewisin eläytymisestä CP-vammaisen maailmaan elokuvaversiossa.
Vamma-aiheisten positiivisuutta uhkuvien leffojen top vitoseen kipuaa
myös Richard Pimentelin tositarinan kertova Music Within.Siinä Ron Livingston on Vietnamin sodasta palaava loistava puhuja. Mutta sitten osoittautuu että hänellä onkin tinnitus.
Tinnitus, korvien soiminen, vaivaa noin myös 50 000 suomalaista. Sen hoitaminen leikkauksilla tai lääkkeillä ei yleensä ole mahdollista sanoo Duodecim.
Hillary and Jackie ei vammaisten edustajien mielestä ollut tarpeeksi positiivinen PWD-henkilön kuvaus. Ms-tautia sairastavan sellistin esitystapa oli liian rosoinen.
Äskettäin päättyneillä The Other Film –festareilla paneuduttiin erityisesti kuurojen panokseen valkokankaalla. Myös sokeat tulivat kaapista. Time-lehti valitsi vuonna 2009 Rob Spencen vuoden keksijäksi. Ampumaonnettomuudessa 15-vuotiaana sokeutunut Spence on nyt asennuttanut elokuvakameran tekosilmän tilalle.
Kirjoitettaessa soi Kauko Röyhkä: Hammerfest
