Helsingissä ei ollut McDonaldsia. Sota oli kylmää. Jossain vaiheessa joku keksi yhdistää tietokoneet, nuoret, ja poikkeuksellisen nerouden yhteen sanaan: hakkeri. Syntyi tietokonerikollisen arkkityyppi, jossa oli samalla jotain coolia. Meilläkin aiheeseen tartuttiin: ainakin Ilkka Tuomi julkaisi 1987 jonkinlaiseksi klassikoksi muodostuneen Ei ainoastaan hakkerin käsikirjan. Samoihin aikoihin oikeudessa puitiin tietokoneiden väärinkäytöksiä. Tuomen kirjalla oli ehkä osuutta asiaan. Siinähän käytiin läpi koko tietoteknisen vastakulttuurin lyhyt historia.
Lähtökohta hakkeroinnille oli lankapuhelinverkko. Jo joskus 1960-luvulla phreakseiksi kutsutut hakkereiden edeltäjät muunsivat puhelinten äänitaajuuskoodeja ja soittelivat sitten ilmaiseksi kopista toiseeen. Asiaan perehtyneen Jaakko Tuomisen mukaan 1980-luvun puoliväli oli varsinaisen hakkeroinnin kulta-aikaa. Samoihin aikoihin käytiin meillä oikeutta monesti tietokoneiden väärinkäytöstä. Hypeä nostattivat Tietokonejengi-televisiosarja ja tietenkin elokuva Sotaleikit josta pääsemme tämän blogauksen aiheeseen. Kuten Tuominen toteaa, jo 1980-luvun lopulla hakkerointi menetti mielenkiintonsa.
Mitä siis on odotettavissa kun ohjaaja Seth Rogen on nyt valmistelemassa uusintaversiota vuoden 1983 hakkerielokuva WarGamesista? Kuka voisikaan olla yhtä söpö nörtti kuin pikku Matthew Broderick? Joidenkin mielestä Dan Radcliffe.
Jos kerran hakkerointi on vanha juttu, miten siitä voi tehdä uuden elokuvan? Hakkerihan ei ole enää joku 15-vuotias poika modeemin kanssa jolle kokis maistuu mutta pillu ei. Nykyäänhän hakkeri voisi ihan hyvin olla tyttö!
Uusimmassa Little White Lies -elokuvalehdessä Rogen paljastaa, että hän ei tahdo tehdä WarGames uusinnasta silkkaa retroilua. Se on päivitetty versio. Odotettavissa ei siis ole Commodore Amigan ja Atarin graafisten käyttöjärjestelmien nostalgista hehkuttelua.
Nykyään tuntuu että hakkerointiakin suurempi piru tietokonelandiassa ovat virukset. Niissä on se paha puoli, ettei niistä voi tehdä jännittäviä elokuvia. Kuten ei arkisesta vitutuksesta yleensäkään.
Kirjoitettaessa soi Jimi Hendrix: Hey Joe
3 kommenttia
Pasi
22.7.2011 16:10
Todennäköisyys, että käytetyillä tietokoneilla, käyttöjärjestelmillä ja järjestelmillä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa: 93,7%. Todennäköisyys, että krakkerointi tapahtuu hakkaamalla hillittömästi näppiskää samalla kun ruudulla matrix-tyylisesti koodi valuu alaspäin (tai joku muu lapsellinen efekti): 99,81%. Mutta kuten sanottu, reaalielämän krakkerointi olisi tylsää katsottavaa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Caelestis
24.7.2011 18:06
Kas, kun kukaan ei ole vielä ehtinyt nykäisemään pilkkua: hakkerointi <> krakkerointi. ;-D (Tiedän, tiedän, sana istuu suomalaisessa mediassa väärinkäytettynä yhtä tiukasti kuin kovalevykin...)
Virustehtailu kuuluu kräkkeröintiin siinä missä suora ihmisten huiputtaminenkin tietojen saamiseksi. Ja esitän eriävän mielipiteeni niiden jännittävyydestä: todellisuushan on taruakin ihmeellisempää! Otetaan esimerkiksi vaikkapa kansainvälisen jännityselokuvan mitat täyttävä stuxnet-virustapaus, jossa virushyökkäys kohdistettiin Iranin ydinvoimatutkimuksen käyttämiin sentrifugeihin seurauksena fyysisiä räjähdyksiä ja ydinohjelman viivästyminen.
—c—
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Caelestis
24.7.2011 18:08
...noh, ehkäpä se räjähdys oli vähän voimakas sana, mutta rikkoutuneita laitteita sekä se viivästyminen olivat kuitenkin stuxnet-hyökkäyksen lopputuloksena ;)
Ja se kovalevy? Sehän tarkoittaa rakennusalalla käytettyä kovaa kuitulevyä.
—c—
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin