Rakkaus on hirveä sekavuustila,jolloin kaikki on epätodellista,samalla kun rakkautta haluaa pelkää että menettää sen.Melkein parasta rakastumisessa on se hetki kun ei vielä saa toista.Toisaalta sen pelon keskellä usein toivoo, että ensihuuma menisi ohitse,tulisi arki ja tietoisuus että kaikki on hyvin.
Kun toinen ihminen sanoo sulle että mä rakastan sua tulee sellainen kiva tunne,mutta jos ei ole ihan varma omista tunteista niin sitten sellaista tunnetta ei aina tule. Mä olen tällä hetkellä todella varma mun tunteistani ja aina vaan mennään lähemmäs sitä tunnetta että entäs jos tuo onkin se mun kauan kadoksissa ollut toinen puoli.No minun puolestani saa vaikka ollakkin ei siinä mitään. Tunteet on molemmin puoleiset tällä hetkellä ja tulee olemaankin.
Ja täällä cityssä muutaman ihmisen kandeis hankkia se oma elämä!
