sä kerroit kerran sadannen sen, kuinka itsekästä
on aikaa käyttää haaveiluun ja turhiin unelmiin
sä kerrot kuinka kiitollinen sietää olla tästä
mä mitä sulta saanut oon, kai se onkin niin
sun kovat sanas saavat silmät viimein avautumaan
ne ihan uuteen valoon saattavat mun maailmain
nostan katseen lattiasta peilikuvaan omaan
nään lopultakin sen mitä sulta sain
mullon sydän täynnä tyhjää silmät täynnä kyyneleitä
mullon kädet täynnä työtä josta kiitosta en saa
mullon sisin täynnä tuskaa, mullon mitta täynnä meitä
mullon tunnit täynnä enkä aio odottaa
mullon tunnit täynnä enkä aio odottaa
mun pitää päästä pois, mun pitää päästä kauas susta
ei väliä sen minne, kun vain löydän tien
ja vaikka lähden tyhjin käsin vailla kantamusta
niin huomaan liian paljon mukaani vien
