Ah, niin minun tuuriani!

Näin Prismassa mielenkiintoisen miehen. Minua kiinnostavia miehiä on ylipäätään olemassa aika vähänlaisesti ja nekin vähät ovat yleensä joko varattuja, muuten moniongelmaisia tai sitten sellaisia joita minä en voisi vähempää kiinnostaa. Joten jokainen edes jonkin verran tenhoava tapaus pitää katsoa huolella loppuun asti. No, äsken käveli vastaan sitten sellainen, jonka kanssa heti ensimmäinen katse sieppasi munasarjoissa asti.

Harmi vain, että kohtaamistilanne olisi voinut olla vähän vähemmän koominen. Olin nimittäin juuri julkituomassa pettymystäni Prisman huonosta piparkakkumuottivalikoimasta (!) ottamalla kasvoilleni pahimman möksähtämisilmeeni. Vähän samantyylisen kuin tuossa kuvassa: http://www.city.fi/kuvagalleria/image.php?id=1003167 ,mutta PALJON, PALJON karrikoidumman. Törrötin siis alahuultani pitkälle eteenpäin loukkaantuneen näköisesti, käänsin päätäni ja siinä se mies oli, aivan edessäni! Ja minä näytin apinalta!

Tilanne oli vähän samanlainen kuin tulisit yllätetyksi yleisen vessan muka lukitusta kopista housut kintuissa. Tai kuin kävelisit pari tuntia kaupungilla ja viimein sattuisit vilkaisemaan peiliin ja tajuaisit unohtaneesi laittaa ripsiväriä toiseen silmään. Tai kuin huutaisit baarissa jonkun korvaan, että PANETTAA ja musiikki loppuisi juuri silloin ja olisi yhtäkkiä niin kovin hiljaista ja kaikki kääntyisivät katsomaan sinua huvittuneena… Koettu kaikki…

Kasvankohan minä koskaan aikuiseksi? Opinkohan jonain päivänä käyttäytymään fiksusti, hillitysti ja korrektisti? Ja haluankohan minä edes sellaista miestä joka haluaa naisensa käyttäytyvän fiksusti, hillitysti ja korrektisti…?

Arvasin muuten heti, ettei Vanhanen Susaniaan missään Ikeassa tavannut. Kaupat vain eivät ole luonteva paikka tehdä tuttavuutta. Se töröhuuli-ilmettäni todistanut mies nimittäin tuntui lopun kauppareissun ajan osuvan vastaani joka hemmetin hyllynvälissä merkitsevästi hymyillen ja syvälle silmiin katsoen, mutta sadun loppu kuuluu silti: ”He menivät molemmat omille kassoilleen, maksoivat ostoksensa ja katosivat ihmisvilinään…”

Noh, todennäköisesti se mies vain virnuili, että tuossa se vähämielisesti ilveillyt nainen TAAS on, seuraakohan se minua… (enkä muuten seurannut, yritin vältellä!)