– Miten saadaan ärtynyt Anastasia leppymään?
– Syöttämällä se!
Tämän tietävät kaikki minua vähänkin tuntevat. Kirjoitan sen tänne ihan sen vuoksi, että joku teistäkin voi jonain kauniin kosteana syyspäivänä joutua todistamaan typerän lapsellista kiukutteluani jonkun ihan mitättömän pikkuasian takia. Ja silloin on hyvä tietää, että tehokkainta on ruokkia minut. Pikaisesti. Mielellään suklaalla.
Ainakin 95 % pahantuulisuuden ja ärtymyksen puuskistani johtuu nimittäin yksinomaan alhaisesta verensokerista. Oikeasti olen siis mitä laupein, lempein ja pitkäpinnaisin ihminen. Minussa vain sattuu olemaan sellainen kätevä (Not!) vika, että en omaa juurikaan nälän tunnetta. Saatan kiireisenä tai rutiineista poikkeavana päivänä unohtaa syömisen lähes kokonaan. Kunnes olen kireähermoinen, tärisevä ja luvattoman räjähdysherkkä. Sormenpääni sirisevät ja minä haluaisin mieluiten silputa kaikki sulkemisaikaan hidastelevat asiakkaat, puhkoa parkkiruutuun edessäni kiilaavien autoilijoiden renkaat ja syöttää lattialle oksentaneen kissani naapurin saksanpaimenkoiralle.
Tänään oli sellainen päivä. Aamulla söin vain puolikkaan jogurtin (puolikkaan siksi, että vadelma-granaattiomena jogurtti oli pahaa) ja iltapäivällä mustan kahvin seurana kolme pientä haukkausta kanapekonibagelista (se oli kyllä hyvää). Enkä mitään muuta. Ennen kuin seitsemän aikaan illalla Prismassa viimein tajusin, että jalat lähtevät pian alta, jos en saa äkkiä jotain suuhuni. Ja ettei se kärryihini törmännyt nainen ehkä tehnytkään sitä tahallaan. Ja että se tissejäni tuijottanut mies ei varmaan tarkoittanut sillä mitään pahaa. Ja että se rääkyvä lapsi karkkihyllyllä ei ehkä huutanutkaan naama punaisena vain minua ärsyttääkseen.
Niin, että jos joku sattui näkemään, niin se heti kassalinjan jälkeen lasten Kidius jogurttijuomatetraa kiivaasti pillistä imevä, tutiseva ja kalpea naisihminen olin sitten vain minä, joka yritin epätoivoisesti saada verensokerini nousemaan ja ennen kaikkea piilevät aggressioni hallintaan.