Ei, en ole muuttamassa minnekään...

On ihmisiä jotka lähtevät muutaman päivän reissulle mukanaan pelkkä hammasharja takataskussa. Minä en kuulu heihin.

En osaa, enkä edes halua pakata kohtuudella. Omasta mielestäni tietysti otan mukaan ainoastaan järkevää ja pelkästään tarpeellista tavaraa. Jostain syystä lopputulos vain aina tahtoo paisua jopa niin, että viime viikonloppuvierailun jälkeen ystävättäreni sanoi hommaavansa seuraavaa kertaa varten isomman asunnon, jotta tavarani mahtuvat sisään.

Mutta milloin niitä ihanimpia vaatteita enemmän haluisi käyttää kuin matkoilla? Ja mistä sitä muka etukäteen voi tietää ihan tarkkaan mitä tekee mieli päälleen laittaa minäkin päivänä? Sääkin vaihtelee! Ja jos lähtee matkaan vaikka ainoastaan yhdellä takilla on enemmän kuin todennäköistä, että purskauttaa sille desin ketsuppia heti ensimmäisellä ruokatauolla. Kengät ovat pahimpia. Koska en osaa ikinä päättää satsaanko niiden ulkonäköön vain mukavuuteen, päätän yksinkertaisesti olla päättämättä, ja otan mukaan useamman parin. Siis per asu.

Muutenkin haluan olla valmistautunut kaikkeen. Esimerkiksi siihen, että kynsinauhassani törröttää inhottava nahkatikku jota en saa hampailla irti. Joten mukaan on siis otettava kynsisakset. Ja viila. Vähintään. Eihän ne paljoa paina, eikä vie juuri tilaakaan. Paitsi, että meikkipussin vetoketju ei mahdukaan enää kiinni, ja kun nyt kuitenkin joudun ottamaan toisenkin meikkipussin, on ihan sama pakata mukaan vielä pari kynsilakkaa, ylimääräinen huulikiilto, muutamat kivat korvikset, latvahoitoaine ja kolmaskin luomiväripaletti. Paitsi ettei kassin vetoketju enää menekään kiinni, joten joudun siirtämään kamat isoon matkalaukkuun, jolloin mukaan mahtuu vielä ne kivat sandaalit, jotka jo meinasin jättää kotiin, toiset farkut ja vielä pari toppia, ihan vain kaiken varalta. Jolloin huomaan, että matkalaukun ulkopuolella on vielä se toinen takki, pyyhe, varabikinit, kirja ja heinänuhalääkkeet….

Tiedän, olen toivoton, mutta lohduttaudun sillä, että en ole sentään niin vielä niin mahdoton tapaus kuin yksi ystävättäreni, jolla oli luonani kyläillessään mukanaan oma hammasmukikin…