Suklaa on kerrassaan välttämätöntä tässä elämäntilanteessa! Söin tuossa jo puoli paketillista suklaakeksejä pahimpaan puutteeseen, mutta ei auta. Niissä oli kai ihan liian pieni kaakaopitoisuus tarpeisiini nähden. Jos tämä hillitön, piinaava suklaanhimo ei pian hellitä, joudun syömään varmaan kaakaojauhetta paljaaltaan. Harmi vain ettei kaapissa ole kuin raakakaakaota, ja en usko, että se ajaa samaa asiaa. Olisipa suklaapatukoita.
Joku voisi tästä tehdä päätelmän, että olen kenties puutteessa – ja oikeassa olisi. Mutta seksi on yliarvostettua ja oikeastaan vain kehno korvike suklaalle. Suklaan syöminen tuntuu aina hyvältä. Se on aistillinen ilo ja nautinto jo sinänsä. En ole koskaan maistanut suklaata josta en olisi pitänyt. Hyvä suklaa voittaa huonon seksin. Hyvä suklaa voittaa keskinkertaisen seksin. Hyvä seksi voittaa huonon suklaan. Ja huonoa suklaata ei ole olemassakaan.
Tiedänhän minä, että kyse on vain fenyylietyyliamiinin aiheuttamista harha-aistimuksista. Mutta biokemiallisesti rakkauskin on melkein sama asia kuin söisi isoja määriä suklaata. Kuitenkin suklaa lohduttaa, kun on paha mieli. Suklaa hyväilee, hellii, viettelee(makuhermoja ainakin). Suklaa sulaa suussa, herättää aistit nautinnolle ja sytyttää intohimon. Voisin helposti lopettaa seksin harrastamisen (helppo sanoa, kun ei harrasta seksiä), mutta en suklaan syömistä.