Rusketus ei ole oikein minun juttuni. Olen luonnostani vaalea kuin jauholaariin tippunut lakana ja palan auringossa helpommin kuin suklaa mikroaaltouunissa. Enkä oikein ikinä edes tahdo ehtiä rannalle polttamaan nahkaani rakkuloille (sillä niin siinä kuitenkin kävisi, kun en paidattomien miehien öljyttyinä värisevien rintalihaksien takia malttaisi tyytyä kohtuuteen). Niinpä minun on pakko turvautua feikkirusketukseen. Enkä edes välitä katu-uskottavuudestani sen vertaa, että vaivautuisin salaamaan asian, eikö olekin säälittävää…
Ostin siis asteittain ruskettavaa kosteusvoidetta, ja ahnaasti (se oli samanhintaista kuin tavallinen!) valitsin vielä sellaisen laadun, jossa on ekstrahupina ja ylimääräisenä hyvyytenä ”soft shimmer”-vaikutus, kuvitellen sen tuovan ihooni ylimaallista hohdetta. En osannut odottaa ihan tällaista glitteriefektiä, jonka ansiosta vaikutan ihan ylitsevuotiselta joulukuuselta – ruskealta ja kimaltavalta. Tai vielä pahempaa. Näytän nyt luultavasti koko ajan hikiseltä. Enkä sillä seksikkäällä tavalla, kuin olisin juuri noussut sängystä lemmenleikeistä, vaan pikemminkin sellaiselta jonka antiperspirantti on pettänyt pahan kerran kolmenkymmenen asteen helteessä suoritetun kahdeksan tunnin ojankaivu-urakan jälkeen.