Jos karkauspäivänä ei onnistunut...

”Nyt saa riittää! Nyt. Saa. Riittää. En jaksa odottaa. Enää!” välähtää Elman mielessä hänen astuessaan akvaariomaiseen suihkukoppiinsa.” Neljäkymmentäseitsemän vuotta on enemmän kuin keneltäkään voi kohtuudella odottaa. Nyt. Saa. Riittää.” Elma kääntää suihkun liian kuumalle, eikä edes huomaa ihonsa punastuvan kainosti höyryävän kuuman veden tunkeilevasta kosketuksesta suunnitelman muotoutuessa hänen päässään. Pesee itsensä huolellisesti luonnonsienellä, hangaten tarmokkaasti heloittavaa ihoaan entistäkin punaisemmaksi.

Vaatekaapin edessä Elma empii. Puuterinvärisiä kaiken peittäviä alushousuja, luonnonvalkoisia siveitä laamapaitoja, käytännöllisiä, turvallisia, pitsittömiä ja tyystin seksittömiä. Mikään ei tunnu juuri oikealta tähän tilanteeseen, tähän ainutlaatuiseen hetkeen.

Elman sormi vapisee hänen painaessaan ovikelloa. Oven auetessa hän ei kykene kohottamaan katsettaan paljaista varpaistaan. ”Mitä ihmettä?” oven aukaisseelta mieheltä pääsee. Elma ryhdistäytyy, nostaa päänsä pystyyn tiukan päättäväisesti, hymyilee värisevin huulin. Hän katsoo miestä kiinteästi silmiin seisoessaan alastomana hänen edessään, pajunoksaa heiluttaen ja lausuen: ” Virvon varvon vitsallani, tuoreeks, terveeks tulevaks vuodeks. Vitsa sulle, munaa mulle!”