Inhoan ripsivärin ostamista. Tai oikeastaan sen valitsemista. Hyvästä syystä. Kuten kaikki naiset (ja BB Timo) tietävät, valinnanvaraa on ihan liikaa. Ripsivärejä kun on saatavana pidentävinä, taivuttavina, tuuheuttavina, hellävaraisina, erottelevina, hoitavina ym. utopistisen herkullisen houkuttelevilla ominaisuuksilla varustettuna. Joku maailmankaikkeuden kirjoittamaton sääntö kuitenkin määrää, että kaikkia ihania ominaisuuksia ei voi sulloa samaan ripsiväriin. Pidentävä ripsiväri ei voi olla tuuheuttava, tuuheuttava taas ei erottele ripsiä jne. Joten nainen joutuu haluamattaan kestämättömän valintatilanteen eteen. Valitako pitkät, mutta harvat ripset? Tyytyäkö lyhyisiin, mutta tuuheisiin? Vai ottaako hyvin hoidetut, mutta klimppiset? Tällaisten elämää suurempien valintojen edessä nämä: ”Nyt 7000 kertaa pidemmät ja jopa 110% tuuheammat ripset!” –mainokset vain vituttavat. Raskaasti. Niinpä tunnin valintaprosessin lopuksi päädyn yleensä ostamaan sen, jonka pakkaus on kaikkein kaunein… *räpsyti räpsyti*
