Jos treffikumppani olisi yhtä härskisti myöhässä kuin kesä (se narttujen narttu), olisin jo aikoja sitten häipynyt paikalta ja poistanut mokoman petturin numeronkin kännykästäni. Ihan sama, kuin tyyppi ilmaantuisi treffeille vasta sitten, kun olet jo pessyt meikkisi pois, riisunut herutushameen, tyrkkytopin ja ne seksikkäimmät, optimismin kourissa päälle puetut alusvaatteet, ja makaat sohvalla virttyneessä aamutakissa kurkkukasvonaamion peittämä nenääsi kaivelemassa. Kiva siinä sitten keskustella säästä ja yrittää vaivautuneena poimia tippuneita kurkunviipaleita tissien päältä… Kaikelle on vain oikea ajoituksensa, ja törkeästi myöhässä saapuminen on melkein pahempaa kuin saapumatta jättäminen – ainakin mitä kesään tulee.
Kesän vittumaisuudesta ja kaikinpuolisesta epäsopivuudesta kertoo paljon se, että se innostui heruttelemaan vasta nyt, kun minun pitäisi jaksaa motivoitua työnteosta, muka levänneenä ja lomasta virkistyneenä. Pah. Kertaakaan en päässyt edes rannalle öljyttyjä rintalihaksia ihailemaan. Ja mitä loma muka on ilman sitä? Nyt mietin vain, että voisinko mitenkään mennä töihin bikineissä. Eikö se kävisi jo jonkinlaisesta myynninedistämisestä (mitä siitä, että suurin osa asiakkaista on heteronaisia)? Minä vain pelkään, että miten paljon tahansa nyt ottaakin päähän, tulen kaipaamaan sitä uskotonta narttua kovasti jälkikäteen, kun se pakit saatuaan häipyy syksyn matkaan. Itken sen perään sydän särkyneenä, vaikka tiedänkin sen palaavan takaisin ajallaan, kuten kurjat exät aina tekevät.