tokaisin ystävälleni joka kyseli aidosti huolestuneena (koukkuuntumiseni on selvästikin yleisesti tiedossa) miten kestän nettiyhteyteni kaatumisesta johtuvia vieroitusoireita. Minä yritin kyllä aluksi kestää sen kuin mies. Eli purin hammasta ilmeettömänä näyttämättä vilaustakaan tunteistani, vaikka huimaus alkoi lähes välittömästi kun tajusin, ettei kaapelimodeemin buuttaaminen tällä kertaa auttaisikaan. Yritin urheasti nieleskellen korviketoimintaa, ja sainkin jatkettua aiemmin aloittamaani kirjoitusprojektia parin virkkeen verran. Siihen asti kunnes tajusin, etten kykenisikään tarkistamaan faktoja googlettamalla. Alkoi vapisuttaa ankarasti.
Kun lähipiiriini kuuluvista henkilökohtaisista atk-tukihenkilöistäni oli yhtä vähän hyötyä kuin eloisasta satiaispolulaatiosta, aloin saada yhä pahenevia vieroitusoireita (ummetus, verenpaineen lasku, hikoilu, väsymys, pääkipu, yleinen rauhattomuus, ärtyisyys, hermostuneisuus, unettomuus, keskittymisvaikeudet, masennus jne.) ja oli pakko siirtyä naisellisempiin reagointitapoihin.
Kestän sen kuin nainen…eli huudan, nalkutan ja puran kiukkua läheisiini. Kestän kuin nainen, eli syytän kuukautisia ja hormonitoimintaa. Tai miestä. Ja lopulta teen itsestäni marttyyrin.
Ai kauanko nettini oli särki? Noin puoli vuorokautta…