Kyynistynköhän mä ihan pilalle? Tuntuu, että tuttavapiiri on äklövaaleanpunaisia öllöromanttisia rakkaussuhteita pullollaan. Päät täynnä rakkauskemikaalien liuottamaa aivolimaa. Kaikilla kevättä rinnoissa vaikka on jo marraskuu, perhosia vatsassa ja titityy. Ja sitten minä, joka hamuaa henkistä suolapurkkiaan jo siinä vaiheessa, kun tuttu kertoo puhelimessa makaavansa uuden rakastettunsa sohvalla toisen valmistaessa heille molemmille ruokaa.
Olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että vastarakastuneet pitäisi lähettää jonnekin autiolle saarelle tai kuuta kiertävälle radalle siihen asti, kunnes tulevat taas järkiinsä. Fenyylietyyliamiinimyrkytyksen kourissa tervejärkisestäkin ihmisestä tulee omituisia lässyttelevä vanupää, jota ei saa enää houkuteltua Anastasian kanssa baariin tai mihinkään muuallekaan ilman omaa hania.
Yhtäkkiä ennen niin itsenäinen ihminen ei kykene sopimaan pienintäkään menoa kysymättä mielipidettä omalta kultamussukaltaan. Alkavat puhuakin monikkokieltä, mokomat! ”Ei meillä mitään ole, tullaan oikein mielellään.” Arghh, kehtaa siinä sitten sanoa, että oikeastaan kutsu koski vain toista teistä…
He alkavat myös toimia oman persoonallisuutensa vastaisesti. Ikuinen penkkiurheilunvastustaja kertoo silmät säihkyen haluavansa ehdottomasti nähdä ammattinyrkkeilyn keskisarjan MM-ottelun uusinnan telkkarista, eikä sen takia voikaan lähteä kanssani elokuviin. Vannoutunut liharuoan ystävä hehkuttaa soijapihvien erinomaisuutta. Ja se kaikkein sitoutumiskammoisin sinkkuystävätär tuijottaa lasittunein silmin kultakaupan kihlasormustarjousta.
Ja kaikki mitä oma pupunen tekee on automaattisesti söpöä ja lutusta, riippumatta siitä miten paljon kyseinen toiminta on aiemmin ärsyttänyt. On pikkuisen vaikea pitää pokkaa, kun toinen vakuuttaa maanisella innolla, ettei se kuorsaaminen oikeastaan yhtään haittaa. Että itse asiassa se on aika suloista. Tietäen, että viimeistään puolen vuoden päästä sama nainen on valmis tunkemaan miehen suuhun hikisen sukan tukehtumisvaarasta huolimatta, saadakseen nukkua heräämättä edes yhden yön. Ja pieninkin toisen tekemä saavutus paisutellaan mielettömiin mittasuhteisiin. Siis voiko aikuinen nainen oikeasti muka innostua siitä, että mies on pessyt vessanpöntöstä jarruraitansa sitä erikseen pyytämättä?
Minäkö mustasukkainen? KYLLÄ!
Minäkö kateellinen? Ehdottomasti!