Masalta ei irtoo!

Nukkumatti ei vain vieläkään saavu mun sänkyäni lämmittämään. Ei suo minulle edes pientä purskausta pussistaan. Ei vaikka kuinka viekoittelisin, maanittelisin, syyllistäisin, suostuttelisin, painostaisin… Olen kokeillut jo ihan kaikkia keinoja.

Houkutellut hienovaraisesti, vilkaissut ensin lyhyesti syvälle silmiin, kääntänyt katseeni pois hiuksia sipaisten. Katsonut kohta uudelleen, vähän pidempään tällä kertaa, hymyillen. Ei, se ei vain kiinnostu musta ollenkaan, ei vastaa viettelyyni alkuunkaan.

Olen flirtannut sille niin häpeämättömästi kuin vain osaan; iskenyt silmää ja sormella hivellyt viivytellen rinnan kaarta huuliani nautinnollisesti nuoleskellen… Ei, se ei vain lämpene mulle, en taida olla lähellekään sen tyyppiä.

Olen leikkinyt vaikeasti tavoiteltavaa; maannut sängyssä frigidiä leikkien ja kääntänyt sille selkää, antaen peiton samalla valahtaa alas paljailta pakaroilta… Ei mitään reaktiota. Kumma tyyppi! Tuollaisessa hiippalakissa liikkuvan kaverin ei kannattais olla noin kamalan kranttu!

Pitänyt omaa kivaa, näytellen etten edes huomaa sen läsnäoloa. Ei vois vähempää kiinnostaa, joku sininuttuinen kundi sängyn laidalla pihtaamassa pussejaan. Ei auta, ei sitäkään vois vähempää kiinnostaa, joku väsymyksestä sekopäinen ämmä yksin sängyssään kiehnäämässä.

Uhmannut sitä yllyttäen, näyttänyt kieltä ja lällättänyt: ”En mä oikeesti haluiskaan nukkua!” Pilkannut sen kyvykkyyttä: ” Et sä sais mua nukahtamaan, vaikka miten yrittäisit!” Tuloksena vain katkeria pakkeja kerta toisensa jälkeen. Saan ihan yksikseni pyöriskellä kuumana viileissä lakanoissa, valvoen…

Miehethän eivät tunnetusti voi vastustaa naisen itkua…sehän on tehokkain keino saada tahtonsa läpi. Olen nyyhkinyt tyynyni litisevän märiksi, kyynelkanavani rutisevan kuiviksi ja silmäluomeni tulehtuneiksi pannulapuiksi helpotusta anellen. Vaan, ei - Nukkumasalta ei irtoa mitään. Ihme jätkä!

Miks sä et mulle anna, vaikka muille jaat? Onko pakko olla tuollainen pihtari?