Matkablogi

Meillä on huoneemme terassilla automaattinen sademittari. Jos ilmankosteus on korkea, hotellin mainoskyltin ilmastointiteipillä kokoon kyhätyt johtoliitokset rätisevät ja sirittävät. Ja jos sataa ne lyövät myös kipinöitä. Tänään on sekä rätissyt että kipinöinyt ahkerasti. Miehen uhkaus: viimeisenä päivänä mennään rannalle, vaikka sataisi äkäisiä mummoja puukko hampaissa ja helmat korvissa, jäi toteuttamatta.


Sen sijaan koeponnistettiin matkalaukut, ja todettiin, että kaikki mahtuu kyllä sisään, mutta painaa liikaa. Käsimatkatavaroita ei onneksi yleensä punnita, jos hymyillen kykenee ne kantamaan, eikä näytä, että se kymmenen kiloa, sen viiden luvallisen sijasta, saa olkapäät laulamaan hoosiannaa ja thaimaalaista karaokea yhtäaikaa. Sen varaan ainakin laskemme.


Pesetimme eilen osan pyykeistä. Nyt emme millään raskisi avata ja purkaa sitä siististi muovitettua ja laskostettua vaatepakettia, joka olisi niin vaivatonta sellaisenaan sujauttaa matkalaukkuun, vaikka ne ovat ainoat puhtaat ja kuivat vaatekappaleet koko talossa. Tai no, ainakin koko meidän sviitissämme. Veimme pesuun neljä kiloa pyykkiä, ja saimme takaisin kolme ja kaksisataa. Kyse tuskin on pyykkärin innosta varastaa pikkuhousujani, vaan ylimääräisen kosteuden ja hiekan poistumisesta.


Viimeisen lomapäivän kunniaksi kävin maalauttamassa kynteni. Valkoinen kukkaköynnös punaisella pohjalla. Ne eivät ole varmaan koskaan ennen ole olleet näin hienot. Koska tuoretta kynsilakkaa ei voinut mitenkään vaarantaa esim. pukemalla kenkiä omiin jalkoihinsa, kantamalla käsilaukkuaan, raapimalla palanutta nenäänsä tms. hoiti Jani kaiken edellä mainitun puolestani. Tämä herätti kateuden sekaista hilpeyttä henkilökunnassa.