Matkablogi

Aamu valkeni taas sateisena. Vesi oli piiskannut koko seinän mittaisia lasioviamme niin rankasti, että lattialla, juuri matkalaukkuni tuntumassa oli iso lätäkkö. Hotellin omistajan koira oli myös jälleen käynyt jättämässä terveiset terassillemme. Loistavuutta! Miten kammottavan paljon kotiinlähtö olisikaan harmittanut, jos aurinko olisi lempeästi hyväillyt, perhoset lennelleet ja linnut musisoineet. Nyt tuntui vain hyvältä vetää kosteat vaatteet päällensä, käydä syömässä viimeiset huonosti paistetut munat ja ahtaa loput tavarat matkalaukkuun.


Matkatavarat olimme taiteilleet niin, että meille yhteensä kertyneet kuusi ylikiloa, oli sijoitettu käsimatkatavaroihin, joita ei onneksemme punnittu. Säästimme noin kolmekymmentä euroa, mutta hartijat ovat hiukka jumissa nyt... Kaikilla ei ollut yhtä hyvää pelisilmää. Yksi saman hotellin pariskunta oli uskonut jonkun tuttunsa mielipidettä siitä, että kolmen viikon lomalla tavaraa saa olla +10 kg, kahteen viikkoon verrattuna. Hyväuskoisuus maksoi hänelle satakolmekymmentä euroa. Tosiasiassa kilolisäys tulee vasta neljän viikon maassaolon jälkeen, mikä lukee myös matkalipussa...


Neljäntoista tunnin lento, tunti matkalaukkujen odottamista, kolmisen tuntia unta lentokenttähotelli Pilotissa, ihan liian ahnas aamiainen seisovassa pöydässä ja nyt tien päällä matkalla kohti Kuopiota, pikkuisen Lahden pohjoispuolella. Thaimaa oli, kuten yksi ruotsalaismies, jonka kanssa Patongilla jossain pikkubaarissa juttelimme, loistavasti kiteytti: enemmän ja vähemmän kuin odotti. Ihana reissu! Olemme haikeita, väsyneitä ja onnellisia.


Matkapäiväkirja kiittää, niiaa ja lopettaa tähän.