Pidän itseäni ihan kohtuullisen taitavana kuskina, peruutan pieneenkin taskuun, en arastele ollenkaan ajaa pimeällä ja kurjalla säällä, enkä yleensä edes kovin paljon pelkää olla itseni kyydissä. Autojen sielunelämästä en kuitenkaan ymmärrä sen enempää kuin miestenkään. Se tuli kiusallisen selväksi, kun autoni rupesi pitämään kummallista ääntä. Kun olin viikon verran joka ajokerralla pahaenteisesti kovenevaa ääntä kuunnellut, eikä radion suuremmalle vääntäminenkään enää auttanut, uskoin viimein, ettei asian aktiivinen mielestä poissulkeminen tällä kertaa tehoaisi ja hävittäisi ongelmaa (ei se kyllä ikinä tehoa, mutta kokeilen silti aina).
Soittelin siis autokorjaamolle. Olin ajatellut viileän asiantuntevasti todeta vian olevan luultavasti jakopäänhihnassa, minkä tosin tiesin vain siitä syytä, että exäni oli edellispäivänä hassua ääntä kuunneltuaan näin arvellut (mikä myötäsyntyinen kyky miehillä on tietää tuollaisia asioita?) Korjaamonsetä esitti kuitenkin niin mystisiä kysymyksiä, että tulin hyvin nopeasti paljastautuneeksi helposti silmään kustavaksi, autoista mitään tietämättömäksi bimboksi. Auton merkin ja mallin sentään muistin, mutta sitten kävikin jo mahdottomaksi:
– Mitä vuosimallia se on?
– Ööh, en minä muista… *nolona*
– Mikä kone siinä on? *selkeästi artikuloiden*
– Tuota, en minä muista sitäkään…*vielä nolompana*
– Paljonko sitä on ajettu? *kuulostaen epätoivoiselta *
– Eh, paljon…*lattianraosta piipittäen*
– Noh, annatko rekisterinumeron… *luovuttaneena*
– Odotas, käyn pihalla katsomassa…
Tiedän minä sentään, että autoni on valkoinen ja että pelkääjän paikan häikäisylipan takana on peili (mikä on muuten ainoa asia, joka ystävätärtäni kiinnosti, kun miehensä suunnitteli autonvaihtoa). Osaan tankata ihan itse (huisia, eikö), tarkistaa jopa öljyt ja lisätä pissapoikaankin nestettä. Mutta siihen se jääkin. Nyt odottelen sitten kauhulla miten ison laskun setä lopulta lyö käteeni. Olisi vähän liian oiva tilaisuus vaihtaa (tai väittää vaihtaneensa) auton joka ikinen tiiviste, hihna ja laakeri… Seuraavan kerran taidan olla viisaampi, tehdä aikuisen naisen kypsän ratkaisun ja laittaa isin hoitamaan koko homman.