(Vetävä otsikko, vai mitä? *virn*)
Yritin mesessä houkutella kaukana asuvaa, kaupungissa kyläilemässä olevaa rakasta ystävätärtäni jäämään luokseni. Jostain kumman syystä keskustelu lipsahti ihmiskaupan puolelle…
Anastasia: Sun pitäis jäädä tänne, mun kotiorjakseni
Ystävätär: Mies sanoo, että voin jäädä, jos maksat enemmän kuin saan palkkaa…Mitä vittua, käydäänkö musta kauppaa!?!
Anastasia: Tarjoan kolme kamelia
Ystävätär: Vastakysymys oli, että minkä arvoisia ovat kamelit suomenrahassa?
Anastasia: En mä yhtään tiedä, mä lasken sen varaan, ettei sun mies halua kameleita paskomaan nurkkiinsa…
Ystävätär: Eli sä et halua mua(kaan)?
Anastasia: Ei, kun mä ajattelin, et se antaisi sut ilmaiseksi. Tietysti!
Ystävätär: No nyt se sano sen hinnan…49snt/kilo.
Anastasia: Paljon se tekee?
Ystävätär: Ja mä vittu olen laihtunut eli mä olen alentanut arvoani!
Anastasia: Halvemmaksihan se mulle tulee! Aamu vai iltapaino?
Ystävätär: Sitä se ei kertonut, mutta myydään kuulemma myös osissa.
Anastasia: Kunhan et anna sen lihottaa sua ennen punnitusta!
Ystävätär: Anto mulle just siiderin…ei sun rahat taida riittää.
Anastasia: Mä säästän!
Ystävätär:36€ 26snt kun pyöristin, mut se onkin kuulemma tuntihinta.
Anastasia: Okei, kaupat tuli, alas tulla, hopihop!
Ystävätär: Öh…mä en ole ajokuntoinen…
Anastasia: Tilaa taksi, sun mies maksaa! Sillä on varaa nyt…