Kissa herätti minut aamuyöstä, kesken syvimmän unen, juuri kun Timothy Olyphant oli silmiini merkitsevästi katsoen kumartumassa puoleeni… Sydäntä (ja korvia) riipivää nau’untaa yhdistettynä makuuhuoneen oven tarmokkaaseen raapimiseen on vaikea jättää huomiotta edes niin kutkuttavalla hetkellä. Ensin meinasin vain tyynesti kääntää kylkeä, siirtää tyynyn pään alta sen päälle ja yrittää kiireesti tavoittaa karkaavan unen, mutta sitten mieleeni tulvahtivat kaikki ne lehtiotsikot: ”Koira pelasti perheen liekeiltä!”, ”Kissa herätti kotiväen viime hetkellä”, ”Hamsteri esti emäntäänsä paistumasta”, ”Lemmikkikala ehkäisi grillibileet” jne. Vähänkö ottaisi päähän, jos elukan viimeinen ajatus ennen savuun tukehtumista olisi: ”Oma vikasi saakelin urpo, minä ainakin yritin.”
Oli sitten pakko nousta tarkistamaan tilanne.
Ei se ollut tulipalo. Se oli kiima.