Nukkumatilla on ironian tajua…

…tai sitten se tykkää muuten vain vittuilla mulle. Miksei sitä unihiekkaa voisi viskellä kohti silmiäni silloin, kun makaan lupaavan väsyneenä mukavasti omassa sängyssäni, juuri optimaalisen viileässä huoneessa, ergonomisesti oikeaoppisella joustinpatjalla, täydellisen hiljaisuuden vallitessa sopivassa pimeydessä. Vaan ei, se saatanan kitsasteleva idiootti vetää pussinsa suut tiukasti kiinni ja nauraa räkäisiä päin naamani, jättäen minut pyörimään unettomana, ajatuksieni kanssa painiskellen lakanan kiertyessä naruksi ympärilleni.

Jotta nöyryytys olisi täydellinen, ilmestyy tuo pirullinen Unimasa tupsuttelemaan nukkupuuteriaan naamalleni silloin kuin olisi pakko pysyä virkeänä ja skarppina – tai edes valveilla. On vähän turhan noloa herätä töissä siihen kolahdukseen joka syntyy päästäni lattialle tipahtavista silmälaseista…

Ja minkälainen edesvastuuton sadisti yrittää nukuttaa ihmisiä jotka ajavat autoa sadan kilometrin tuntinopeudella? Väärään aikaan töitään tekevän Nukkumatin syytä ovat siis myös kohtuuttomat puhelinlaskuni: kerran vältin rattiin nukkumisen puhumalla puhelimessa koko matkan ajaessani yöllä Jyväskylästä Kuopioon. Oli pakko, sillä muuten olisin nukkunut kesken matkan huolimatta kurjasta ajokelistä, hirvivaara-alueesta ja täysillä päin kasvoja puhaltavasta viileästä ilmasta. Melkein kyllä harkitsin kokeilevani erään miespuolisen tuttuni ratkaisua asiaan. Kertoi runkanneensa ratissa pysyäkseen varmasti hereillä. Hmm, toimisi varmaan ainakin automaattivaihteisella autolla ajaessa…

Ja mitä tulee unien laatuun, senkin Painajaispaavo. Oli varmaan olevinaan hyvä vitsi, että ensimmäinen minulle viikkokausiin suotu uni oli lesbopornoa. Enemmin sentään vaikka sitä, kuin niitä painajaisia joissa itikat munivat ihoni alle ja puremia raapiessa niistä alkaa purkautua iljettäviä valkoisia toukkia. Mieluummin kuitenkin jatkossa niihin uniin edes vähän naisellisempia naisia. Bulgarialaisten kuulantyöntäjien näköiset, karvaiset naiset eivät ihan jaksa sytyttää. Kiitos.