Ystävättäreni kehui mesessä käyneensä vuorovaikutuskoulutuksessa.
– Sen tarpeessa sä kyllä oletkin, leukailin.
– Siellä sanottiin, että huumorilla höystettyä vittuilua harrastavat ihmiset haluavat valtaa, ystävätär kuittaa.
En malta olla kerjäämättä verta nenästäni:
– Kuulostaa ikävältä ihmistyypiltä, onneksi mä en tunne ketään sellaista. Tunnetko sinä?
– Mitäpä luulet? kuuluu kuiva vastaus.
Aikaa voittaakseni heitän häntä loukkaantuneena itkeskelevällä hymiöllä, miettien kuumeisesti jotain häijyn ilkeää vastavetoa. Ystävä ehtii ensin:
– Siellä sanottiin myös, että naiset käyttävät itkahtelua keinona pyörittää miehiä ja mä en ole mies.
– En minä ainakaan…, aloitan ja vaikenen saman tien, kun muistan yhtäkkiä miten monta kertaa exä joutui lähtemään yöllä hakemaan minulle suklaata PMS-oireisiin.
– Muista sana MANTELITUMAKE, sulla on päässä sellainen ja kaikki on sen syytä. Sen takia sä olet tuollainen
– Millainen, mähän olen ihana: kiltti, herttainen ja tyynen rauhallinen!
Joudun kärsivällisesti katselemaan rivistöä nauravia, maassa kieriskeleviä hymiöitä. Osui ja upposi. Yritän urheasti vaihtaa puheenaihetta:
– Ihana päästä huomenna treeneihin, purkamaan vähän aggressioita ja POTKIMAAN miehiä. Besserwisser iskee jälleen:
– Mantelitumakkeesi kiehuu, laske kymmeneen.
– 12345678910, ei auta. Mun tumake on muuttunut mantelimassaksi jo aikoja sitten. Mikään manteli ei kestä jatkuvasti näin korkeita lämpötiloja. Sääli, että marsipaani on pahaa.
Ja koska suurin osa miehistä vetää nyt tiedostamattomasti polvet yhteen ja kädet hakeutuvat kivesten suojaksi, täsmennettäköön, että en potki miehiä munille. Ja muutenkin – potkiminen kuuluu lajin luonteeseen. Kuten myös esimerkiksi kärsivällisyys, vaatimattomuus, uhrautuvaisuus ja kunnioitus… (Jännä miten noita muita onkin sitten jo vaikeampi toteuttaa käytännössä).
Enkä ole edes miehiä vihaava telaketjufeministi. Miehet ovat ihania – varsinkin tatamilla lukko-otteessani…
Hmm, vuorovaikutuskouluttaja taisi olla oikeassa. Humoristisesti vittuilevat ihmiset haluavat valtaa. Onneksi se ei ole ollenkaan minun vikani – vaan mantelitumakkeeni.