Naimisissa tai pitkässä parisuhteessa olevilla ystävättärilläni tuntuu olevan osin kateuden, osin paheksunnan sävyttämä illuusio siitä, miten hohdokasta sinkkuelämää vietänkään. Liekö aika platinoinut muistonsa omilta sinkkuajoiltaan, vai mistä johtunee heidän harhainen käsityksensä, että elämä sinkkuna olisi hohdokas sarja toinen toistaan upeampia romansseja, loistavaa seksiä, muhkeita illallisia, villejä bileitä sekä katkeamaton virta potentiaalisia miehiä valmiina tyydyttämään kaikki tarpeet. Buaah! He ovat selvästikin unohtaneet, että siihen nähden, ettei ole ketään joka akuutin halipulan iskiessä rutistaisi, on aika laiha lohtu se, ettei kukaan myöskään odota sinun pesevän sukkiaan, tekevän parempia lihapullia kuin äitinsä tai nauravan pieruilleen.
No sainhan minä viime viikolla sentään sähköpostia, jossa joku tuntematon tarjoutui toimimaan vessanistuimenani. Ja jonkinlaisena meriittinä voi varmaan pitää sitäkin, että viime baareilureissulla sain kyseenalaisen kunnian antaa pakit peräti kahdelle ukkomiehelle. Nuo elämän huippuhetket poissulkien sinkkuilu on enimmäkseen tylsää. Esimerkiksi tänä vinhana viikonloppuna olen tappanut aikaa niinkin huimilla toiminnoilla, kuin kukkien kastelemisella, kirjastossa käymisellä ja wc:n lavuaarin tukkeutuman avaamisella. Onneksi tälle illalle onkin sitten hillittömiä suunnitelmia. Aion nimittäin lakata varpaankynteni!