Vatsani kurnii ja se on auton vika!

Pistin auton katsastuskuntoon ja jouduin siitä hyvästä dieetille. Ja ei, kyse ei ole (tietenkään) mistään niin yksinkertaisesta kuin että ruokarahatkin olisivat huvenneet autonkorjaukseen (vaikka ei sekään kovin kaukana totuudesta ole). Kyseessä on paljon monimutkaisempi sattumuksien summa.

Ensinnäkin, imuroin ja pesin autoni sisäpinnat sunnuntaina, krapulassa vieläpä (tämä nyt ei mitenkään liity itse kertomukseen, mutta haluan kaikkien tietävän miten urhea, ahkera ja pyyteetön olen kerrankin ollut). Katsastusmiestä hämätäkseni pesetin myös konetilan ja ajoin autopesurin läpi (tai no, isä sen ajoi, myönnetään - minä pelkään niitä *nolo*). Miksi auto muuten pitää viedä katsastukseen mahdollisimman puhtaana? Ainakin minun tapauksessani viisaampaa ehkä olisi lätkiä ruosteiden päälle mahdollisimman läpitunkematon kurakerros…

No, ylimääräinen kosteus yhdistettynä kymmenen asteen pakkaseen ei välttämättä ole ihan ongelmaton yhdistelmä. Ensinnäkin autoni hypähtelee sammakon lailla. Kiiiiiiiiiiiiihtyyy ja h-y-y-t-y-y ihan oman mielensä mukaan. Kuski pelkästään kiihtyy. Toisekseen auton varashälytin intoutui näkemään mörköjä siellä missä niitä ei ole. Alkoi ulvoskella ihan huvikseen, vaikka kaikki ovet olivat kiinni, eikä mistään voroista tietoakaan. No, varashälyttimen kaukosäädin suostui armollisesti kytkemään hälyttimen pois, mutta ei enää takaisin päälle. Koska keskuslukitus toimii samalla vempaimella, jouduin lukitsemaan auton ovet yksi kerrallaan avaimella. Ja kun ne kaikki olivat lukossa, tajusin, että takaluukun ruosteenraiskaamalle lukolle on aivan turha avainta tarjotakaan. Joten työkiireiden painostamana jätin sen kylmähermoisesti auki luottaen siihen, että autovarkaat ovat liian isokokoisia ryömiäkseen takapenkkien ylitse ja eivät ehkä halua ihan välttämättä varastaa tunkkiani.

No, töistä päästyäni sitten kuljin autolle hokien mielessäni ”älä missään nimessä paina hälyttimen kaukosäädintä”, sillä pelkäsin, että hälytin kytkeytyisi päälle, eikä sen poiskytkeminen nyt vuorostaan onnistuisi. Vältin sen ansan, mutta lisää "hupia" oli silti luvassa…sekä etu- että takaoven lukot olivat jäätyneet ja oikein huolella olivatkin. Sattumalta työpaikkani virtatolppakin oli samana heittäytynyt virrattomaksi, eikä autoni ollut sisätilalämmittimen lempeästi sulattelema kuten yleensä. Ja arvatkaa huviksenne missä oli lukkosula…nätisti auton etukonsolin tuhkakupissa. Totta kai! Koska takaluukku oli kuitenkin nyt onnekkaasti auki, pystyin ryömimään sitä kautta autoon hakemaan lukkosulaa. Ei mikään kaunis näky tai helppo suoritus, kun päällä on nilkkoihin asti yltävä takki…

No, lukkosulasta ei ollut mitään apua. Joten edessä oli uusi epätoivoinen ryömintäretki kohti kuskinpenkkiä. Ja miksikö sitten olen nälkäinen? No, ruokakaupan pihaan ajettuani eivät lukot edelleenkään suostuneet aukeamaan edes sisäpuolelta, enkä kehdannut huvittaa ihmisiä toistamalla ryömintäesitystäni kaupan vilkkaalla parkkipaikalla. Joten ajelin kotiin toteamaan lohduttomana, että jääkaapissa on lähinnä ketsuppia ja kananmunia (ja jotain outoa vinkuvaa alkuainetta muovirasiassa jonka avaamiseen kerään rohkeutta vielä pari päivää). Taidan tilata pizzan…

Ai niin, ihmeiden päivät eivät ole ohi. Se meni katsastuksesta läpi!