Vipinää uroksen kanssa

Minullapa on uusi heppu. Sillä on valtavan isot pallit. Nuoreen ikäänsä nähden jopa suhteettoman suuret. Likka tuijottaa heppua intensiivisesti. Syvää kulinaristista mielenkiintoa tuntien. Niin, Likka on kissa ja Heppu hamsteri. Eläinkaupat ovat pahoja. Menin kysymään käärmeen terraarion hintaa ja tulin kotiin hamsteri kainalossani. (Tai no, häkki kainalossa, hamsteri siellä sisällä…) Koska talossa on nyt pikkuinen jyrsijävauva, joudun käyttäytymään tuoreen äidin tavoin. Nimittäin nousemaan keskellä yötä juottamaan pienokaista. Sen tutti-…öh…juomapullo nimittäin vuotaa pahasti, enkä uskalla jättää noin pientä vauvaa janoiseksi edes aamuyön tunneiksi. Ystävä ehdotti hössötystäni aikansa kuunneltuaan muka avuliaana, että ota se viereen yöksi. Loistoidea! Haluankin heti ensi töikseni huomenaamulla ruveta silpomaan joustinpatjaani kadonneen hamsterin löytämiseksi. Tai havaita perseessäni ylimääräisen, litistyneen karvatupon… Muuten, kehuin eräälle toiselle ystävälle Hepun komeita palleja ja hän kommentoi kuivakkaasti, että no nyt ymmärrän miksi sä sen otit! No, pitäähän minullakin joku uros olla… Ja tämä sentään saa minut nauramaan. Heppu näet näyttää tosi lystikkäältä sulloessaan poskensa täyteen pähkinöitä. Moniko mies pystyy sullomaan poskiinsa ruokaa puolet omasta painostaan?