12 tapaa sitoa kumppani

Psykologian professori Susan Krauss Whitbourne kiteyttää kestävän parisuhteen tunnusmerkit artikkelissaan "The 12 Ties that Bind Long-Term Relationships". Seuraavat vinkit tai tunnusmerkit eivät siis käsittele partiosolmuja tai sitomisleikkejä.

1. Kumppanin ajattelu myönteisesti. Keskity parisi hyviin puoliin, äläkä jumitu ikäviin piirteisiin. Parit jotka muistavat positiivisia asioita kumppanistaan ovat muita onnellisempia.

2. Rakkaan ajattelu, kun olette erossa toisistanne. Unohdatko kumppanisi olemassaolon jos lähdet hänen luotansa päiväksi, viikonlopuksi tai viikoksi? Onko poissa silmistä myös poissa mielestä? Jos näin on, et ehkä ole kovinkaan rakastunut häneen. Toisen ajattelu on merkki hänen tärkeydestään.

3. Vaikeus keskittyä muihin asioihin silloin kun ajattelet kultaasi. Jos kumppanin syrjäyttäminen ajatuksistasi käy helposti, hän vie vain vähän tilaa aivoissasi, eli pystyt helposti täyttämään ajatukset kaikella muulla. (Melkein sama kuin edellä, toim.huom.)

4. Uusista ja haastavista asioista nauttiminen. Samankaltaiset tykkäävät toistensa seurasta. Yhteiset kokemukset tiivistävät parisuhdetta, etenkin jännittävät sellaiset. Erityisen tärkeää tämä on miehille. Jos yhteinen benji-hyppy ei ole se juttu, kannattaa etsiä henkisiä haasteita.

5. Yhdessä vietetty aika. Jos rakastat jotakuta, haluat viettää aikaa hänen kanssaan, ja mitä enemmän olet jonkun seurassa, sitä enemmän rakkaus lujittuu. Jännät kokemukset ja myös ihan tavalliset kotipuuhat lujittavat rakkautta. Erityisesti miehet hyötyvät yhteisestä siivoamisesta, ruuanlaitosta ja ostosten teosta, sanoo O´Leary -tutkimus (2012).

6. Kiintymyksen osoittaminen. Rakkauden tunteminen ei riitä, täytyy myös osoittaa hellyyttä. Vaikean esittäminen ei toimi enää parisuhteessa. Pienet eleet, kuten sipaisut, halit ja pusut riittävät.

7. Kumppani saa sinut virittymään. Kaikista syvimmin rakastavissa parisuhteissa on tutkimusten mukaan lämmin viritys päällä kaiken aikaa. Hipaisu saa toisen syttymään helposti. Lämmin olo ei johda joka kerta seksiin, mutta saa toisen mielen hyväksi.

8. Rakastelu. Seksi on syvän rakkauden positiivista osoittamista. Kaikista onnellisimmat parit harrastavat säännöllisesti seksiä. Tutkijat eivät osaa selvästi osoittaa kumpi on syy ja kumpi seuraus, mutta seksi ja rakastaminen korreloivat keskenään voimakkaasti.

9. Yleinen onnellisuus. Onnelliset ihmiset rakastavat enemmän ja päinvastoin. Tässäkään ei pystytä erottamaan munaa ja kanaa, mutta onnellisuus ja rakkaus ruokkivat toisiaan. Tämä pitää erityisen hyvin paikkansa naisten kohdalla.

10. Halu tietää aina missä kumppani on. Rakastuneet miehet haluavat lähes pakkomielteenomaisesti tietää, mitä kumppani tekee ja missä. Stalkkausta muistuttava käytös voi vaikuttaa rasittavalta, mutta on samalla merkki siitä, että rakas on tärkeä ja mielessä.

11. Toisen jatkuva ajattelu. Kaikista syvimmin rakastuneet naiset ajattelevat pakkomielteenomaisesti kumppaniaan kaiken aikaa. Naiset eivät välttämättä halua tietää tarkasti, mitä pari tekee, vaan toisen jatkuva muistaminen tapahtuu hieman yleisemmällä tasolla.

12. Intohimoinen suhde elämään. Tunteella ja innostuksella jokapäiväiseen elämään suhtautuvat ihmiset kantavat intensiiviset tunteensa myös rakkauselämäänsä. Emotionaalisen energian suuntaaminen myös työhön, harrastuksiin ja politiikkaan lisää suhteen intohimoa. Aivojen palkkiokeskukset kannattaa sytyttää kaikessa tekemisessä; erityisesti miesten kohdalla hyöty tällaisesta yleisintohimoisesta suhtautumisesta elämään koituu suoraan rakkauselämän hyväksi.

Suomessa on esitetty samankaltaisia syitä kestävään parisuhteeseen. Professori Kaarina Määttä on tutkinut rakkautta ja parisuhdetta ja on monissa kirjoissaan todennut, miten rakastuneet parit näkevät toisensa ruusunpunaisten silmälasien läpi. Sosiologi Osmo Kontulan seksitutkimusten mukaan kaikista onnellisimmista pariskunnista vain marginaalijoukkio ei esimerkiksi harrasta säännöllisesti seksiä.

Kun miettii eronneita pareja, tulee mieleen yksi päällimmäinen syy eroon: toinen ei sytytä hehkua enää. Hänestä näkee vain huonot ominaisuudet. Tuntuu ettei ymmärrä, miksi alun perin rakastui. "Olin sokea." "Halusin uskoa johonkin itse luomaani satumaailmaan."

Rakkaus tuskin edes alkaa, ellei alun hullaantuminen sokeuta toisen huonoilta ominaisuuksilta. Jossain rakastumisen ja sitoutumisen välimaastossa pitäisi tunnistaa oikeat riittävät ominaisuudet, joita toisessa arvostaa.

Onko sen oikean löytäminen sattumaa, kykyä valita oikein, vai molemminpuolista halua suhtautua elämään ja rakkauteen myönteisesti, intohimolla?

Psychology Today 5.6.2012