Rakas äiti,
Älä lue seksiblogiani. Rivot sanat tulevat tekstiin automaattisesti. Minä en niitä sinne laita.
Minulla taitaa olla lukihäiriö, sillä luulin alun perin, että kirjoittaisin keksiblogia. Itkin ja häpesin viikon, kun kuulin, että olin väärässä.
Kirjoitin sitten tietenkin seksistä pidättäytymisestä, mutta kun painoin nappia ”Julkaise teksti”, se muuttuikin aivan päinvastaiseksi. Epäilen, että toimituksen miespuoliset henkilöt tekevät jotakin tekstilleni. Minä en tee mitään.
Haluan muistuttaa, että olen neitsyt ja käyn joka ilta nukkumaan kädet peiton päällä. Mikäli joskus hairahdun haureuden tielle, teen sen vasta tarkoin valitun miespuolisen aviopuolisen kanssa. Silloinkin teen sen pimeässä ja hiljaa. Mihinkään en koske enkä katso.
Vaikka kuvani vieressä lukee, että kirjoitan gradua pornografisesta kirjallisuudesta, se ei tietenkään pidä paikkaansa, kyse on markkinointikikasta. Jos joskus löydän jotakin syntistä, poltan sen heti. Oikeasti tutkin lastenkirjallisuutta.
Tiedäthän äiti, että viikonloput vietän kotona, aivan kuten opetit. Musiikkia kovaa soittavissa ravintoloissa en käy. Tietenkään. Koskaan. Niissä on paljon miehiä pahat mielessä. Jokainen mies kantaa mukanaan pipettiä ja litran pulloa tyrmäystippoja, joita ne haluaisivat laittaa lasiini. Vesilasiini.
Ja mitenkä pääsisin edes yöllä kotiin? En mitenkään. Olisin yksin ja peloissani.
Ja entä jos joku tulisi juttelemaan minulle keskellä yötä? Joku mies. Onneksi minulla on aina mukana pippurisumutepullo, jonka lähetit. Kerran sumutin vahingossa posteljoonia, joka tuli samaan hissiin kanssani. Se puhui jotakin laatikostani ja kuinka se on täysi eikä sinne saa tungettua mitään. Säikähdin. Koskaan ei voi olla varma. Posteljooni oli mies.
Että semmoista äiti. Täällä kaikki hyvin!
Rakkain terveisin tyttäresi
P.s. Ja olit oikeassa stringeistä. Ne eivät lämmitä ja ovat kamalia, syntisiä. Ompelin kaikkiin stringeihini pakaranlämmittimet. Nyt on hyvä.