Asunnoton parinhakija

Helsingin asuntopulasta on vaahdottu kohta 200 vuotta. Tutkijat Eeva Kostiainen ja Seppo Laakso kirjoittavat kaupungin Tietokeskuksen lehdessä Kvartissa, että asunnottomuus lisääntyy edelleen. Poliitikkoja kuunnellessa voisi luulla, että ilmiöstä on jo päästy eroon.

Kostiaisen ja Laakson tutkimusten mukaan vaille vakituista asuntoa joutuu vuosittain useampi kuin asunnottomuudesta poistuu. Asunnottomuus lisääntyy, sillä helsinkiläiset menettävät eri syistä katon päänsä päältä.

Suomessa asunnottomuus on pääkaupunkiseudun, erityisesti Helsingin ongelma. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen ARA:n mukaan vuoden 2011 marraskuussa koko maan asunnottomista sinkuista 45 prosenttia majaili Helsingissä. Asuntoa vailla olevista perheistä yli puolet kärkkyy kämppää pääkaupungissa.

Asunnon saamiseksi moni ottaa kaikki keinot käyttöön. Yksi konsti on etsiä seurustelukumppani, jolla on koti.

Tutkijoiden mukaan asunnottomuuteen johtaa usein epäonnistuminen elämän siirtymävaiheissa. Muutto omaan asuntoon vanhempien luota, opiskelun aloittaminen, työelämään siirtyminen tai laitoksesta itsenäiseen elämään lähteminen eivät sujukaan ongelmitta. Vanhemmat asunnottomat ajaa kadulle useimmiten ero kumppanista.

Kolme neljästä Helsingin asunnottomasta on miehiä. Melkein kolmannes on vieraskielisiä. Naisten ja ulkomaalaisten osuus asunnottomista on ollut kasvussa.

Pahin asunto-ongelma vaivaa 20-29 -vuotiaiden ryhmää. Ehkä kyvyttömyys järjestää heille asuntoa johtuukin asenteesta? Nuoriin kodittomiin suhtaudutaan mahdollisesti kepeämmin kuin oikeasti aikuisiin.

”Nuorten on helppo löytää majapaikka kaverin kämpiltä.” ”Tuon ikäiset söpöliinit pääsevät varmasti jonkun siipien suojaan.”

Jaksavatko nuoret oikeasti vanhempia paremmin luuhata milloin missäkin? Pysyykö pää kasassa? Moni asunnoton on haastatteluissa kertonut ajautuneensa ryyppäämään tilanteen ahdistavuuden takia.

Oletko pariutunut asunnottoman kanssa? Tunnetko jonkun, joka on rakastunut kodittomaan? Kerro!

Kvartti 2/ 2012