Naimisiin menemiseen on vain yksi hyvä syy - lapset. Mitään muuta järjellistä syytä avioliittoon en tänä päivänä näe olevan olemassa.
Rakastuminen on suuri huijaus. Se ei kauaa kestä, muutamia kuukausia. Se on ihanaa ja jokaisen on se koettava. Mutta jos siinä huumassa menee naimisiin, voi tehdä elämänsä virheen. Ainakin jos tavoitteena on suhde, joka pitää koossa perhettä lapsineen.
Rakastua voi ihan vain ulkonäön perusteella ja seksuaalisessa kiihkossa. Kun suurin vimma katoaa, jäävät jäljelle perusrakenteet, joiden olemus ratkaisee sen, voiko olla rakkautta vai ei.
Rakastuminen voi muuttua rakkaudeksi ajan myötä - vai voiko? Mitä on rakkaus verrattuna rakastumiseen? Ilmeisesti kyseessä on jollain lailla sopivien ominaisuuksien yhdistelmä kahdessa ihmisessä. Pitkässä suhteessa kokee rakkauden tunnetta joskus enemmän, joskus vähemmän. Tai ylipäätään tuntee jotain toisen nähdessään.
Yhä useammin käy niin, että ei enää tunne mitään. Sitten erotaan. Tämä on väärin, jos lapset ovat pieniä. Ihan sama mitkä tunteet vanhempien välillä ovat. Jos ei jaksa puolisoa, fokus on asetettava lapsiin.
Käytännön fakta ainakin miesten kohdalla on, että on hyvä käydä muutamia naisia läpi ennen avioliittoa. Harva uros kestää tilannetta, jossa ei ole harrastanut seksiä muiden kuin oman vaimonsa kanssa parhaassa panoiässä.
Jos ihminen ryhtyy avioliittoon, on ymmärrettävä, mistä siinä on kysymys. Se on sopimus siitä, että homma hoidetaan loppuun asti. Kohtuutonta lienee tänä päivänä se, että 'loppu' tarkoittaisi hautajaisia. Niinpä pitäisi sopia tietystä aikamäärästä, joka ollaan yhdessä, kävi miten kävi. Se voisi olla esimerkiksi 20 vuotta, jona aikana lapset saataisiin riittävän vanhoiksi pärjäämään sen tosiasian kanssa, että vanhemmat eroavat.
Olen kerta kaikkiaan hämmästynyt, jopa järkyttynyt siitä, että ihan pienten lasten isät nostavat kytkintä. 1-3 -vuotiaat jätetään äidille ja lähdetään toteuttamaan omia haaveita. Voi jeesus! Hävetkää!
Nuoret miehet pitäisi käyttää psykologin haastattelussa ennen kuin heille annettaisiin naimalupa. Avioliittokoulutuksessa näille nuorille pässeille kerrottaisiin, mistä avioliitossa on kyse: lasten kasvattamisesta perheessä ja yhteisössä. Se homma on prioriteetti numero yksi.
Lapset ovat upeinta maailmassa. En voi käsittää, kuinka joku ei voi haluta nähdä omaa lastaan pääsääntöisesti joka päivä.
Jos naimisiin menevälle miehelle löisi naaman eteen paperin, jossa lukee 20 vuotta, hän ymmärtäisi, että se on nyt tavoite, jota kohti aletaan räpiköidä. Koulutuksessa voisi kertoa etukäteen, mitä tulee periaatteellisella tasolla tapahtumaan: tunteet himmenevät ja on vastoinkäymisiä, mutta mikään ei estä miestä johtamasta joukkuettaan maaliin asti. Sitten koittaisi vapaus. Jos sitä enää haluaa.
Puolet avioliitoista päätyy eroon joka tapauksessa. Ja lopuista pareista suuri osa haluaisi erota, tai ero tekisi hyvää, mutta siihen ei kykene joko taloudellisistä tai muista syistä.
Kun 20 vuotta alkaa olla paketissa, voi sitten pohtia, tehdäänkö uusi sopimus. Uskoisin että useimmissa tapauksissa ei. Järjestelmässä avioliitto purkautuisi ilman eri sopimusta automaattisesti 20 vuoden jälkeen.
Tässä olisi sekin etu, että voisi alkaa järjestellä omaisuutta, tietäen että se menee jakoon. Ei sitten tulisi yllätyksenä.
Järjestelmä olisi tärkeä nimenomaan ensiavioliitoissa nuorilla ihmisillä. Suhteessa tapahtuu jatkuvaa muutosta ja kehittymistä, oli se sitten hyvään tai huonoon suuntaan. Kun ollaan ohitettu 50 vuoden merkkipaalu, tilanne muuttuu entisestään ja keskimäärin eroottisuuden merkitys muuttuu. Jos kummallakin lataus putoaa ja tullaan hyvin toimeen, voi pariskunta jatkaa hautaan asti ihan tyytyväisenä. Suhde muuttuu rakkaussuhteesta enemmän pelkäksi kumppanuudeksi.
Ihmiset ovat erilaisia.
27 kommenttia
Anonyymi
27.12.2012 01:55
Niin banaalia.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
27.12.2012 08:49
Ikävä nähdä, että joillain noin noin kypsymätön ja mekaaninen kuva rakkaudesta. Ilmeisesti laajemminkin käytössä, kyllä rakkauteen liittyy molemmin puolinen panostaminen ja toisen huomiointi eikä siinä pidä olla määräaikaa. Nimimerkki toisen hautaan saattanut.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
27.12.2012 09:57
On selkeästi huomattavissa, ettei kirjottajalla ole omakohtaisia kokemuksia asiasta. Tuskin kovin moni lähtee "toteuttamaan omia haaveita" vaan yrittää päästä eroon siitä ahdituneisuudesta, mitä huono parisuhde aiheuttaa. Yksinkertaistettuna: haluaa olla onnellinen. Jos joku haluaa elää elämänsä ainoastaan miellyttääkseen muita niin antaa mennä vaan. Tässä suhteessa ihmiset todellakin ovat erilaisia.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
27.12.2012 10:29
Olipa taas kirjoitus, huh. Olen ollut 30 vuotta saman naisen kanssa naimisissa, eikä tulisi mieleenkään tehdä jotakin hemmetin sopimuksia yhdessä ololle.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
27.12.2012 11:30
Tästä kirjoituksesta tulee mieleen vasta ylioppilaaksi kirjoittanut kokoomusnuori, joka täysini ilman kokemusta mutta hyvin innoissaan luennoi talouspolitiikasta ja siitä, millaiseksi yhteiskunta tulisi kehittää. Miten ihmeessä viisikymppinen voi ajatella näin?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
27.12.2012 13:55
^aika moni viisikymppinen mies on saanut elää koko elämänsä siinä luulossa että hänen ajatuksensa ovat ihan järkeviä, moni on varmasti yrittänyt väittää vastaan, mutta kun on riittävän itsepäinen ja yksinkertainen viesti ei mene jakeluun :(
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
27.12.2012 15:06
Siis eihän tossa mitään muuta kummallista ole kuin se, että avioliitto on tähän saatu sotkettua jotenkin. Tai lapset. Joko tai.
Miten se tilanne olisi millään tavalla eri, vaikka ne vanhemmat ei olisikaan naimisissa? Jos ero tulee, se sattuu lapseen ilmankin mitään papereita maistraatista. Eikä lapset ole mikään syy mennä naimisiin. Lapsilisät (ja tarvittaessa ne elatusmaksut) tulee ilman naimakauppojakin. Avioliitto on taloudellinen sopimus, mutta muista syistä.
Okei, koska avioliittoon tarvitaan lupia ja esteettömyyksiä, ja tuo esitetty ajatus "avioliittoajokortista" ei sinänsä ole huono, voitaisiin ajatella että vain avioliitossa saisi hankkia lapsia. Näin tuohon koulutukseen saataisiin sisällytettyä kirjoittajan esittämät asiat avioliitosta, mutta lasten hankintaan sovellettuna. Mistä siinä on kysymys, mitä siitä seuraa, miksi kannattaa, mitkä ovat riskit jne.
Muille kommentoijille:
Vastaa kommenttiin"toteuttamaan omia haaveita" = "yrittää päästä eroon siitä ahdituneisuudesta, mitä huono parisuhde aiheuttaa" = "haluaa olla onnellinen"
Kumpi on muna ja kumpi kana saattaa vaihdella tapauskohtaisesti, mutta samaa asiaa nuo ovat.
Banaalia, kyllä, mutta syystä. Nopeatempoinen, yksilökeskeinen kertakäyttökulttuuri on omiaan tuottamaan eroja, ja niitä onkin paljon. Niin myös avioon menevillä ihmisillä avioliittoja. Vähäisten havaintojeni perusteella kerran avioliittoon menneellä ihmisellä on keskimäärin enemmän kuin yksi aviolitto solmittuna ennen kuolemaansa. Miksi siihen ei sitten saisi valmennusta..? Näkisin että kirjoittajan näkemys on nimenomaan kypsynyt. Vain kypsä ja "jo vähän elämää nähnyt" voi rohkeasti esittää ilmiselvän havainnon "parisuhteet ovat usein mekaanisia ja luonteeltaan puhtaasti sopimuksia"
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
27.12.2012 15:09
Onpa rajoittunut ja kyyninen käsitys ihmisten välisistä suhteista bloggaajalla! Kirjoittaja on elänyt näiltä osin ilmeisen surkeaa elämää - valitettavaa, ettei hänen kohdalleen ole sattunut muuta kuin paskaa, se kun ei vastaa lähellekään koko totuutta tässä asiassa.
Vastaa kommenttiinEn ole aivan yhtä vanha kuin kirjoittaja, mutta olen jo ehtinyt nähdä elämää jonkin verran. Kohdalleni on sattunut aikoja, joiden perusteella voisin olla kirjoittajan kanssa täysin samaa mieltä - onneksi on myös ollut aikoja, jotka osoittavat nuo esitetyt ajatukset täysin vääriksi. Tai ei välttämättä vääriksi, muttei kuitenkaan siis koko totuudeksi asiasta.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
27.12.2012 16:03
Kirjoittajan mielestä on väärin jos erotaan kun lapset on pieniä, haluaako kirjoittaja kannattaa lasten elämää sellaisessa kodissa jossa riidellään?
Vastaa kommenttiinOnko kirjoittajan mielestä parempi antaa lapsille sellainen kuva, että kotia pitää pitää pystyssä oli mikä tilanne tahansa, että on normaalia ettei äiti ja isi juttele vaan huutaa toisilleen?
Onko se väärin, että haluaa lapsilleen kaksi kotia joissa molemmissa on rakastava vanhempi, joissa molemmissa on rauhallinen ilmapiiri?
Elä kaveri vähän elämää ennen kun rupeat kirjoittelemaan tollasta roskaa mihinkään!
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
27.12.2012 18:27
Anonyymi 10.29. 30 vuotta naimisissa ja käyt täällä kuolaamassa nuorten naisten kuvia?
Totta moni asia, tän päivän naimisiin menolla ei ole mitään järkeä muuta kuin taloudellinen. Näille kenen mielestä koko teksti oli bullshittiä niin joku voisi laittaa tilastot tänne kuinka tänä päivänä noi suhteet kestää. Mitä nuorempana aloitettu suhde sen todennäköisempää että suhde hajoaa. Onhan niitä monia suhteita kun kestää loppuun asti, onko ne onnellisia, toivoisivatko että olisi asiat tehnyt toisin? Useimmiten nä suhteet on vaan sellaisia kun ei viitsitä enää erota ja mikäs tässä onhan toi nyt ihan kiva kumppani, paskemminkin voisi olla että joutuisi olemaan YKSIN!!! Tä on seikka mikä on monilla, ei osata olla yksin ja siksi päädytään ihan ok suhteeseen millä ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. Miehillä myös usein että kun tarvitaan se "äiti" siihen vierelle tekemään ruuat. Jos perheessä riidellään ja on sellaista mitä lasten ei kuulu nähdä ja kokea niin sitten erotaan. Jos näitä ei ole ja ollaan ihan hyviä "kavereita" suhteessa niin sitten kasvatetaan ne lapset tarpeeksi vanhoiksi ja sen jälkeen voi erota.
Vastaa kommenttiinEnnemminkin kannattaisin lasten hankkimiseen pitäisi jonkin asteinen testi laittaa että onko sovelias vanhemmaksi. Lähes jokainen nyt lapsia pystyy tekemään, se ei oo vaikeeta mutta harva on sovelias vanhemmaksi. Ja tästä voi aloittaa kauhean sodan kuinka näin voi ajatella mutta eri ammattien ihmiset jotka näkevät sitä tänä päivänä päivittäin kuinka huonosti lapset nykyään kasvatetaan ovat samaa mieltä mun kanssa. Kaikista ei ole huippu urheilijoiksi, kaikista ei ole hyviksi esimiehiksi/naisiksi ja kaikista ei vaan ole vanhemmiksi.
Olen myös erimieltä tosta kuinka sanot että nuoret miehet ovat se ongelma, kuinka usein näissä tilanteissa on niin että nuori mies ei halua lasta? Onko ratkaisuna että seksiä ei saa harrastaa ennen 25 ikävuotta vai pitäisikö nuorille naisille antaa jonkinlaista kasvatusta siitä että nä lapsiasiat pitää olla molempien toivomuslistalla eikä vain tämän nuoren naisen? Kai siinä nyt helvetti nuori mies paskoo housuihinsa kun ei ole vielä aikuinen ja ottaa jalat alle. Kai näissä asioissa pitää olla valmis vanhemmaksi eikä se vaan että sitten syytetään nuoria miehiä kun lähtevät menemään kun eivät sitä lasta halunneet?
Joku lakia osaava henkilö voikin kertoa että voiko seksiä ennen kumppania allekirjoittamaan sopimus että jos nainen tulee raskaaksi niin toinen ei ole mitenkään velvollinen korvauksiin tai muihin jollei itse halua, päteekö oikeudessa?
Vastaa kommenttiin
Fredrik
28.12.2012 00:11
Nå, för min del så har det ingen skildnad, det där med kärlek. Eftersom man på en dejt kommer ensam ut. Visst vill jag kunna känna kärlek. Jag skulle inte gifta mig bara för att få barn tillsammans med den andra. I mitt fall så vill jag diskutera saken först med den andra. Men så vill jag inte sambo heller mer en nödvändigt. Folk är nuförtiden rätt ytliga. Jag vill ju lära känna den andra så att jag vet om jag kan vara vänner en tid. Och då borde ju det visa sig om vi passar för varandra eller inte. Jag vet att det kan vara bra att lära känna sig själv först. Så att man blir på det klara vad vill jag & vad vill jag inte. Det där med att "stå på ägna ben" Att bo ensam tycker jag är bra om man vill. Men det kan bli lite för ensamt. Det skall nog vara insidan & hur vuxen man är som avgör om man står vid altaret en dag eller inte. Visserligen ett stort beslut. Det räcker inte att tänka så lång som ens näsa är. Man skall ju stå ut med den andra också sedan. En som man möter då man kommer till sin bostad eller var man sedan bor. Inte en sådan som man på sikt tröttnar på. För då har kärleken slocknat.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
28.12.2012 02:30
"Joku lakia osaava henkilö voikin kertoa että voiko seksiä ennen kumppania allekirjoittamaan sopimus että jos nainen tulee raskaaksi niin toinen ei ole mitenkään velvollinen korvauksiin tai muihin jollei itse halua, päteekö oikeudessa?"
Tällainen sopimus ei ole pätevä lain edessä. Jos mies tekee naisen raskaaksi, mies on AINA velvollinen maksamaan lapsista elatusmaksut.
Jos joku mies ei halua päätyä elatusmaksujen maksajaksi, niin sitten on pakko pitää housut jalassa ja luopua seksin harrastamisesta kokonaan. Joka kerran kun uitat kyrpääsi pillussa, on mahdollisuus siihen että nainen tulee raskaaksi. Naisella ei ole lain mukaan mitään velvollisuutta huolehtia ehkäisystä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
grapefruit
28.12.2012 06:33
Onko loppujen lopuksi lapsenkaan etujen mukaista, että vanhemmat kärvistelevät mahdollisesti riitaisessakin suhteessa, jolloin lapsi joutuu kokemaan turvattomuutta ja vanhempien välistä välinpitämättömyyttä kotonaan? Tuskin kukaan haluaa lähteä tilanteesta kovinkaan kevyin perustein.
Itse mielummin odottaisin pidempään ja tutustuisin riittävän hyvin kumppaniin ennen lasten tekoa ja perheen perustamista. Oleellista on miten hyvin suhde lasten vanhempien välillä toimii pidemmän päälle. Avioliiton solmiminen määräaikaisena tai muutenkaan ei ole ratkaisu parisuhteessa esiintyviin ongelmiin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Jukka Nissinen
28.12.2012 09:42
Jos ihminen saa lapsena rakkautta ja huomiota oikealla lailla ja riittävästi, hänestä kasvaa aikuinen, jolla on annettavaa yhteiskunnalle. Sen sijaan, että hän vain ottaa. Päihde-, ylipaino-, syrjäytymis- ja muut ongelmat vähenevät merkittävästi.
Ehjä perhe on käytännöllisesti toimivin yksikkö hoitamaan kasvatustyö. Perhe jossa lapsi on turvassa ja saa huomiota kahdelta vanhemmalta sekä mahdollisesti myös isovanhemmilta ja muilta sukulaisilta. Tähän pitää pyrkiä. Ehjässä perheessä kasvaa ehjiä ihmisiä.
Jos kasvatusyksikössä esiintyy vakavia häiriöitä, on ne tietenkin poistettava. Tämä saattaa tarkoittaa eroa. Tiedostamalla tavoitteen tätä voi yrittää välttää.
Pääsääntöisesti nuoria perheitä rikkovat miehet, eivät naiset (koska lapsi on äidille paitsi elämän tärkein asia, myös mielenkiintoinen harrastus, jonka parissa viihtyy ja haluaa olla). Miehet eivät aina näe lapsissa iloa, kun lapset ovat pieniä. Myöhemmin miehet useimmiten löytävät ilon. Vanhuus ilman omia lapsia on useimmille köyhempi kuin jos lapsia on.
Tässä blogissa pohdittiin ratkaisumallia yhä yleistyvään tilanteeseen, jossa mies jättää pienet lapset ja lähtee perheestä. Mikä on väärin. Se, että syntyy riitaisuutta, ei ole varsinainen syy lähteä perheestä. Riitaisuus on seurausta jostain varsinaisesta syystä, joka voi olla vaikka se, että ei ole kypsä vanhemmaksi.
Nähdäkseni lähes jokainen (ehjä) mies on kypsä vanhemmaksi jossain iässä. Lapsuuden leikit jäävät ja haluaa nähdä maailman eri kulmasta. Alkaa nähdä ilon lapsessa.
Kaikki suhteet nuutuvat ajan myötä, johon ongelmaan esitin tässä ratkaisuksi sen, että otetaan tietoisesti tavoitteeksi lasten kasvattaminen tiettyyn ikään, ennen kuin erotaan. Minun mielestäni se nyt vain on mahdollista, jos tietää mitä tekee.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
NOMAD_1
28.12.2012 10:04
NISSISEN ”RAKASTUMINEN ON SUURI HUIJAUS” – HÄN PUHUU IHASTUMISESTA! Rakastuminen on rakkauden syntymistä, ja se perustuu toisen näkemiseen sellaisena, kun hän oikeasti on (tässä ”näkeminen” viittaa muuhunkin kuin pelkkään näköaistiin). Ihastuminen syttyy sellaisesta ulkonäöstä, joka herättää seksuaalista halua ja parhaimmillaan molemminpuolista kiihkoa (kenties jopa toiveita yhteisestä tulevaisuudesta sängyn ulkopuolellakin). Kyse on kuitenkin pinnasta ja paketin sisällöstä ei ole juurikaan tietoa (vähän kuin jouluaaton ja lahjojen avauksen odottelu).
IHASTUMISJAKSO KESTÄÄ USEIMMITEN MUUTAMIA KUUKAUSIA JA TÄLLÖIN KUMPIKIN ON TOISEN SILMISSÄ TÄYDELLINEN, KOSKA MOLEMMAT HAVAINNOIVAT HALUAMIAAN ASIOITA – SIIS PROJISOIVAT OMIA UNELMIAAN JA TOIVEITAAN TOISEN PÄÄLLE. Sitten koittaa aattoilta ja pakettien avaus. Valitettavan usea joutuu toteamaan, ettei todellisuus vedä vertoja toiveille. Nykypäivän ”fiksut” tosin sopivat lahjoista etukäteislistojen avulla ja fuck-buddy lienee tämän parisuhdevastine. He joutuvat kyllästymään lahjoihinsa ajan kanssa – hyväkin lahja himmenee vuodesta toiseen annettuna. Nissisen mainitsemat sopivat ominaisuudet ja perusrakenteet ovat lähtökohta, mutta ajan hammasta kestävä rakkaus syntyy uudistumiskyvyn myötä.
NEKIN, JOTKA SAAVAT SEN TÄYDELLISEN PAKETIN, VOIVAT JOUTUA PETTYMÄÄN – ITSEENSÄ: toiselta saa kaiken, mitä kuvitella saattaa ja itse paketoi vain suklaalevyn ja sukkapaketin. Ja miten saamastaan voisi nauttia huoletta toisen järkiintuloa ja lähtöä odotellessa? Eihän kukaan jää ”huonoon diiliin” kovin pitkäksi aikaa. Parhaassa tapauksessa toisen lahjat innostavat kuitenkin omien kehittämiseen ja johtavat tasapainoiseen vastavuoroisuuteen sekä toisiaan tukevaan uudistumiseen - hyvät ihmiset tekevät toisistaan parempia ja tämä paranneltu lahja kelpaa vuodesta toiseen. Toisaalta on aivan liian yleistä vain lypsää sitä täydellistä pakettia niin kauan kuin suinkin pystyy (ja muutamaa ”pelastusrengasta” siinä sivussa). TÄMÄ ON MARKKINATALOUDEN PERUSPERIAATE IHMISSUHTEESEEN SIIRRETTYNÄ: MAKSIMAALINEN VOITTO MINIMAALISELLA PANOSTUKSELLA.
Ihme, kumma! Kuink' ihania olennoita täällä nyt näenkään!
Kuink' ihminen on kaunis! Ah, uljas uusi maailma, joss' ompi tuollaista kansaa!
(Shakespearen Myrsky-näytelmästä, josta Aldous Huxley lainasi mestariteoksensa nimen)
NYKYIHMINEN OSAA VAIN IHASTUA ELI HALUTA JA ETSIÄ AHNEILLA SILMILLÄÄN HELPPOA TYYDYTYSTÄ HIMOILLEEN. Sitten yksi livahtaa maalivahdin ohi ja ihminen pääsee kasvattamaan omaa kuvaansa. Ja lapsessa oleva potentiaali on todellakin upeinta maailmassa. Lopputulos on sitten valitettavan usein se sukkapari älypuhelinlaatikossa eli suurin mahdollinen lahjapettymys. Malttamattomat isät lähtevät tyypillisesti 0-3 vuoden viiveellä, koska siinä ajassa heidän kuvansa on valmis: kaikkea haluava, kaikesta valittava olento, joka kippaa lähinnä paskaa muiden niskaan. Ja myös kasvava joukko naisista on huomannut tämän samankaltaisuuden ja valinnut peilin edestä poistumisen. Lopuista valtaosa siirtää eri suuria osia kasvatusvastuusta videopeleille, televisiolle ja nettiselailulle (nykyisessä vapaassa kasvatuksessa lapsi googlettaa rajansa=).
NYKYIHMINEN EI OSAA EDES HALVEKSIA ITSEÄÄN (Näin puhui Zarathustra) – SAATI SITTEN RAKASTAA ITSEÄÄN, PUHUMATTAKAAN TOISEN RAKASTAMISESTA. Nissisen ratkaisu on turvata lapsiemme koti ja kasvatus tekemällä siitä määrämittainen projekti. Onpas miehinen ratkaisu, joka ei poista sitä ongelmaa, että myös määräaikaisesta projektissa voi tavoitella suurinta voittoa pienimmällä panostuksella (JA JÄLLEEN KERRAN KAIKKIEN HEIKOIMPIEN KUSTANNUKSELLA).
SE AIKARAJOITTEINEN PROJEKTI, JOKA JOKAISEN ON HOIDETTAVA, ON IHMISEN OMA ELÄMÄ. Ensiksi otetaan vanhempien antama malli vastaan, koska muuta vaihtoehtoa ei ole. Jossain vaiheessa on alettava ottaa kasvavaa vastuuta itsestään: jos on 18-vuotiaana ruma, voi syyttää myös vanhempiaan, mutta 80-vuotiaana ruma voi syyttää vain itseään. Tässä välillä kauneutemme tai sen puute piirtyy suhteessa muihin ihmisiin ja erityisesti läheisiin sellaisiin. Sen erityisen kanssa sitten kasvatetaan sitä konkreettista omaa kuvaa, jonka rehellinen katsominen tuottaa toivon mukaan mielihyvää ja kunniaa (myös kasvattajien kasvamisen myötä). Viimeisen projektikokouksen tavoite on hymyillä kokien jättävänsä maailma parempana kuin sen otti vastaan. NE, JOTKA TAHTOVAT MÄÄRÄTÄ TÄMÄN PROJEKTIN TARKAN KESTON, VOIVAT TEHDÄ ITSEMURHAN (HUOM! TÄMÄ EI OLE KEHOTUS =)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
28.12.2012 12:00
Itse olen perheestä, jossa vanhempien välit menivät poikki kun olin aika nuori, ja sisarusteni kanssa olen usein pohtinut, että meille kaikille olisi ollut helpompaa jos vanhemmat olisivat vain eronneet ja yrittäneet löytää onnen omilla tahoillaan. Lapsi vaistoaa kyllä, milloin rakkautta ei ole, eikä sellainen ympäristö näennäisestä tasaisuudestaan huolimatta ole hyvä kasvaa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
28.12.2012 12:48
blogaaja on selkeästi provo,
mitä isi ja äiti opetti provoista,
älkää ruokkiko trolleja
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
28.12.2012 13:11
Olen lueskellut useamman tämän bloggaajan tekstejä. Jos hän todella on sen ikäinen kuin kertoo olevansa..en epäile, etteikö olisi..niin samanikäisenä miehenä en voi muuta sanoa, kuin että melko rajoittunutta elämää on kaveri joutunut elämään. Tietysti hänenkin näkökulmansa on oikea, näinhän kaveri elämää näkee - mutta kannattaisi muistaa, ettei yksi näkökulma edusta kokonaisuutta, ainoastaan yhden ihmisen näkökulmaa. Sen perusteella ei pidä kovin kummoisia yleistäviä johtopäätöksiä vetää - kuin korkeintaan siitä, millainen bloggaajan näkökulma on.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
28.12.2012 14:38
En ymmärrä, minkä takia niitä lapsia täytyy yleensäkään tehdä, jos avioliitto on kokeilemista, mudollista itsensä toteuttamista tai jotain muuta ihmeellistä väkisin olemista, mitä se varmaan onkin?
Jos joku jaksaa ja haluaa olla toisen tyypin kanssa timanttihäihinsä asti, niin olkoon, mutta mun mielestä on ihmeellistä että tässä vängätään jotain väkisin rakastamista tai pelätään yksinäistä vanhuutta omien lasten kustannuksella tai tehdään lapsia vain harrastukseksi tai koska muutkin tekee -- kun voi jättää kokonaan tekemättäkin ja rakastua hyvällä omallatunnolla koko elämänsä läpi erilaisiin ihmisiin ja kokeilla kunnolla miltä se maistuu.
Aivan varmasti on silti olemassa niitä ihmisiä, joilla on valmiuksia lasten kasvattamiseen, jotka ei halua olla mitään muuta kuin hyviä vanhempia ja joilla on sitä kautta oikeasti paljon annettavaa, huolimatta siitä eroaako vai ei vai onko alkujaankin sooloisä tai äiti.
Oma teoriani on, että hyvään perheeseen syntyneet eroavat omista avioliitoistaan aivan yhtä helposti kuin vähäosaiset tai muut pummit. :) Kestää hieman aikaa, kenties muutama sukupolvi, ennen kuin meidän nykyisten avioeroperheiden lapset ja heidän jälkeläisensä mahdollisesti haluavat ja pystyvät taas muodostamaan perheperinteitään, mitkä luultavasti jo siinä vaiheessa ovat aivan toiset..
Näissä tunnelmissa naimisissa olemisen määräaikaistaminen on mun mielestä vain hyvä ajatus. Ehdottaa ihmisille jonkinlaisia työkaluja tai puitteita käsitellä viettejään ja vapauksiaan :)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
29.12.2012 11:20
Riitaisalle, kenties päihteissä rypevälle perheelle en osaa kuvitella pahempaa kuin yhdessä kitkuttelu "lasten takia". Ei ole lapsen/lasten etu kasvaa karmeassa tunneilmapiirissä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
29.12.2012 11:24
En ole aiemmin lukenut tämän kirjoittajan tekstejä. Ensivaikutelmaksi jää nuori ja ehkä varakkaassa ydinperhepullamössöidyllissä kasvanut henkilö, joka tykkää ratkoa muiden ongelmia halkipoikkijapinoon-mentaliteetilla yliyksinkertaistuksien kautta. Siinä ei sinänsä kai ole mitään pahaa, se ei vain toimi yleensä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Franny_Berry
29.12.2012 18:15
Oot sä kyllä jännä heebo. En mä nyt enää yhtään ihmettele, et sullon vaikeeta. Yrittäisitkö relata hei vähä?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
30.12.2012 01:52
"Olen myös erimieltä tosta kuinka sanot että nuoret miehet ovat se ongelma, kuinka usein näissä tilanteissa on niin että nuori mies ei halua lasta? Onko ratkaisuna että seksiä ei saa harrastaa ennen 25 ikävuotta vai pitäisikö nuorille naisille antaa jonkinlaista kasvatusta siitä että nä lapsiasiat pitää olla molempien toivomuslistalla eikä vain tämän nuoren naisen? Kai siinä nyt helvetti nuori mies paskoo housuihinsa kun ei ole vielä aikuinen ja ottaa jalat alle. Kai näissä asioissa pitää olla valmis vanhemmaksi eikä se vaan että sitten syytetään nuoria miehiä kun lähtevät menemään kun eivät sitä lasta halunneet?"
Tiedän nuoria naisia, jotka ovat tulleet raskaaksi vahingossa. He eivät silti jättäneet lapsiaan, vaikka raskaaksi tuleminen on kova paukku. Paljon kovempi kuin miehille, koska oma kroppa siinä joutuu kaiken kestämään. Miksi "miehet" jättävät naisen ja lapsen, koska hieman "pelästyy"?
"Joku lakia osaava henkilö voikin kertoa että voiko seksiä ennen kumppania allekirjoittamaan sopimus että jos nainen tulee raskaaksi niin toinen ei ole mitenkään velvollinen korvauksiin tai muihin jollei itse halua, päteekö oikeudessa?"
Lol! Ei päde!
Käytä kondomia tai leikkauta piuhasi poikki, jos et tahdo isäksi.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
30.12.2012 09:26
Todella vaikea uskoa kirjoittajan nähneen maailmaa ja elämää reilut 50vuotta. Kirjoitusten perusteella kaverin elämänkokemus on 2-kymppisen elämänkokemus. En tosiaan ihmettele, että harmittaa kun ei ole 50 vuodessa oppinut lähinnä mitään elämästä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
31.12.2012 20:26
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että avioitumisessa on kyse henkisestä kasvusta. Se on keino kasvaa sekä itsekseen että toisen kanssa. Herra Nissinen näkee asian PANEMISEN näkökannalta.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
31.12.2012 20:56
Parisuhteet kestävät paremmin, jos ihminen tuntee ensin itsensä ja tutustuu kumppaniinsa ennen sitoutumista. Jotkut osaavat valita parinsa hyvin ja pysyvät syvästi rakastuneina vaikka 50 vuotta. Itse asiassa rakkaus syvenee, kun toiseen tutustuu paremmin ja kasvaa häneen kiinni. Parisuhteessaan tyytymättömät ovat joskus itse hyvin egoistisia ja ovat joskus lähteneet suhteeseen omien harhakuvitelmien vallassa. Kun toinen paljastuu tavalliseksi erehtyväiseksi ihmiseksi, ollaan pettyneitä. Ehkä suhde omaan vanhempaan selviää terapiassa paremmin kuin että etsii parista vanhempaa?.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
1.1.2013 13:03
Eivätkö nämä kommentoijat lue tekstiä ollenkaan? Pelkän otsikon? Tässä blogissa puhuttiin perheiden yhdessä pysymisen puolesta ja lapsien puolesta. Esitettiin idea siitä, kuinka tietyntyyppiset ihmiset voisivat lähestyä avioliittoa ja hoitaa sen kunnialla ja jopa saada jotain irti siitä. Eihän tässä paneminen ollut mitenkään fokuksessa.
On selvää että osalle ihmisistä ei pitkä suhde sovi, osalle sopii. Eri ihmisillä voi olla elämässään vaikka minkälaisia tilanteita, jotka vaikuttavat suhteeseen. Lisäksi maailma muuttuu ja ihmiset ajattelevat eri lailla.
Hyvät ystävät, lukekaa blogin viimeinen lause ja miettikää, mitä se tarkoittaa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin