Avuton tarvitsija hakeutuu herkästi vahvojen ihmisten seuraan. Joskus avuton ja vahva muodostavat ”toisiaan täydentävän” parisuhteen.
Mielen taito -kirja tarjoaa hyviä ajatuksia ja idiksiä avuttomalle ja avuttoman kumppanille.
Psykologi Juhani Laakso väittää meidän luovan oman maailmamme ajattelumme kautta. Voimme elää täyttä elämää tai tehdä olostamme surkean - pelkän oman ajattelun voimalla. Ajatukset saavat aikaan kehollisia reaktioita ja paniikkitilan ruokkiminen johtaa lopulta jopa mielen tai kehon sairastumiseen.
”Paniikkituntemuksia on enemmän niillä, jotka yrittävät aktiivisesti kontrolloida ahdistustaan”, kirjoittaa Laakso.
Maailmassa tapahtuu paljon asioita, joita emme haluaisi hyväksyä. Lapsenomaisesti toivomme ja vaadimme saavamme elämältä vähintään kaiken mitä haluamme. Miten opetella kestämään elämän ikävät puolet menettämättä toimintakykyään? Monet piileskelevät ja välttelevät pahoja tunteita (eivätkä esim. avaa laskuja).
Ikäviä asioita ei tietenkään voi oikeasti välttää.
Mitä ajatuksia ruokit?, Laakso kysyy. ”Sisällämme oleva tietotulva täytyy rauhoittaa. Ajatukset ovat mielen yksi ilmentymä. Ne ovat vain ajatuksia, eivät suinkaan aina tosiseikkoja. Voimme suhtautua kaikkiin ajatuksiimme levollisesti, koska ne eivät voi tuhota meitä eivätkä pakottaa meitä tekemään mitään.” Ihminen voi rakentaa ajatuksilleen vastineita ja kysyä itseltään: miten perustelet tuon?
Passiiviseen mieleen hyökkää helpommin kamalia asioita. Ikävät ajatukset kannattaa oppia huomaamaan ajoissa, etteivät ne pääse valloilleen. Niitä pitää oppia kaitsemaan.
”Henkilökohtaiset totuutemme sisältävät usein arvostelmalauseita.”
Määritteleminen on toinen luonto, eikä sitä lopulta enää huomaa. Kaikkia ajatuksia ei tarvitse ostaa, voit hyvästellä ne sanomalla hyvää päivänjatkoa!, neuvoo Laakso.
Tämä on mielestäni ihastuttava vinkki. Hyvästi typerät ajatukset!
Laakso neuvoo kysymään itseltään: millaista on hyvä elämä? Jos emme käyttäisi kaikkea aikaamme loputtomalta tuntuvaan taisteluun (tosiasioita tai kuviteltuja vastoinkäymisiä vastaan), mihin omistaisimme elämämme?
Odotamme pääsevämme perille, asioiden tulemista valmiiksi, ikävien asioiden lopullista poistumista. Sitä päivää ei tule, elinaikanamme.
Kulje kohti arvojasi, Laakso kehottaa. Älä keksi tekosyitä, ”teen vain ensin nämä asiat alta pois”. Iloitse siitä, mitä sinulla on. Keskity arvokkaaseen ja hyvään, älä pahaan. Selvitä elämäsi ykkösasia ja mene sitä kohti.
Avuton kumppani syyttelee pariaan tai muita vastoinkäymisistään tai ainakin odottaa puolisonsa selvittävän hänelle itselleen kuuluvia asioita. Hyvässä parisuhteessa tuleekin voida turvata toiseen, mutta jos suhde on täysin epäsuhtainen voimatasapainon suhteen, ei ehkä kaikki ole kunnossa.
Kuka haluaa olla avuttoman kanssa? Ehkä joku, joka haluaa päteä ja tuntea ylemmyyttä. Jokainen viisaasti ajatteleva tukee kumppaniansa kohti oman elämän herruutta, oli tämä sitten mies tai nainen.
Juhani Laakso: Mielen taito.
4 kommenttia
Anonyymi
16.4.2012 11:58
"Hyvästi typerät ajatukset!" Joo... heh-heh! Psykologi Laakso voisi ehkä soveltaa tuota itseensä.
Ihminen ei tiedä mitkä omista ajatuksista ovat typeriä ja mitkä vähemmän typeriä. Henkinen kasvu on ajattelun kehittymistä. Ajattelun kehittyminen lähtee "typeristä" ajatuksista ja kehittyy "typeryydestä toiseen" kunnes lopullinen viisaus (!!!) on saavutettu.
Tuo "lopullinen viisaus" on tietenkin vain yksilön edellytysten yläraja.
Parisuhteessa ideaali lienee se että mies ja nainen ovat suurinpiirtein yhtä "typeriä".
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
16.4.2012 12:18
"Paniikkituntemuksia on enemmän niillä, jotka yrittävät aktiivisesti kontrolloida ahdistustaan", sanottiin tekstissä. Mitä käy, jos niitä EI yritä kontrolloida? Eikös ne juuri silloin pääse valloilleen ja hallitse koko elämää? Kyllä minulla ainakin on usein "hiipivä paniikki"-olo, jonka saan kuriin kontrollin voimalla ja itseäni rauhoittelemalla. Eikös kaikilla?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
16.4.2012 12:37
Itseä vahingoittavat toistuvat ajatukset ovat typeriä ajatuksia.
Tutkimusten mukaan paniikkituntemuksia on eniten ahdistusta aktiivisesti kontrolloimaan pyrkivillä. Ehkä ahdistukseen kannattaa suhtautua tyynemmin ja hyväksyä lievä ahdistus aikuisuuteen kuuluvaksi. Sen täydellinen patoaminen johtaa ilmeisesti pahempaan ahdistuksen tulvimiseen.
Itsensä rauhoittaminen on hienoa mentaalista työtä. Jotkut oppivat itsensä tyynnyttämisen jo alle kouluikäisenä. Valitettavasti kaikki aikuiset eivät tätä taitoa osaa, vaan antavat satunnaisten voimakkaiden, usein negatiivisten, impulssiensa ohjata elämäänsä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
19.4.2012 23:06
Ai siis tämän takia kusipäiset hankkivat kumppanikseen välinpitämättömiä sekä epätoivoisia, naiveja tai tossukoita. No, onhan se tietenkin aina kiva kun toisella ei ole kykyä pistää vastaan niin saa sitten kyykyttää sitä oikein urakalla kun itsellä on menkat....niinq...
Sw8
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin