Erilainen naapuri

Vantaan Koivukylästä löytyi Helsingin Sanomien mukaan torstaina lammas: http://omakaupunki.hs.fi/paakaupunkiseutu/uutiset/is_kerrostalon_verkkokomerosta_loytyi_lammas/. Eläin oli sijoitettu kerrostalon kellariin häkkikomeroon. Paikalle oli kutsuttu poliisi ja eläinlääkäri. Asian selvittäminen vei viisi tuntia. Ainakin lapsilla oli hauskaa. Jutussa annettiin ymmärtää, että lammas oli tarkoitus uhrata ismalilaisen juhlan kunniaksi. ”Kotona teurastaminen on Suomessa kielletty.” Varmaan hyvä niin. 1900-luvulla ”kotona” teurastaminen oli maan tapa, ainakin maaseudulla.

Miten paljon naapurin erilaisuutta tulee sietää? En tiedä. Sen tiedän, että ihan tavalliset suomalaisetkin ovat joskus kummallisia.

Asuin kerran Espoossa. Aika korvessa. Joku kakatti koiransa postilaatikkoni eteen. Yksi naapurustosta sylki ohikulkiessaan ihmisten päälle. Hän repi erään tytön pyörän selästä maahan ja solvasi lapsiparkaa. Naisen piha toimi kaatopaikkana, koska hän ei suostunut tekemään kaupungin kanssa jätesopimusta. Yhden biohajottava jätevedenpuhdistamo ei ihan toiminut ja kakkakikkareita ajelehti puroissa. Yksi vihasi ihmisiä. Yksi vihasi köyhiä ihmisiä ja erityisesti itä-helsinkiläisiä. Yksi rakensi ilman lupia kolmekerroksisen ruman talon alueelle, jossa oli tarkat säädökset rakennusten korkeudesta ja ulkonäöstä.

Helsingissäkin on naapureita. Yksi käristää läskiä karrelle aina myöhään illalla ja koko talo haisee pahemmalta kuin nakkikioski. Yksi pissatti koiransa talomme rappusille (ja toinen kakatti omansa kerrostalolandian sisäpihalle). Yksi polttaa sikareita ketjussa ja eteisessä saa huiskia savua silmiltään. Yksi yskii yötäpäivää. Yksi soittaa aamusta iltaan. Yksi pitää bileitä kellarissa. Yksi kulki silinterihattu päässä pyjamanhousut jalassa ja puhui erikoisia. Yksi asuu kadulla. Yksi vastapäisen talon mies katseli alakerran naapurin teini-ikäisiä tyttöjä kiikarilla.

Jokainen on omasta mielestään normaali.

Perjantaina ajelin Länsiväylää ja kuuntelin YLEX:n Umayya Abu-Hannan haastattelua. Hän on muuttanut Amsterdamiin ja kirjoittanut kirjan Suomesta. Umayya joutui jättämään maamme, koska oli ”rättipäänä” adoptoinut ”neekerilapsen”, ja tätä ei tavallinen vastaantulija voinut hyväksyä. Suomessa Umayya oli suomea puhuva menestynyt henkilö. Damissa häntä kohdeltiin ensi kertaa ihmisenä vuosikymmeniin, vaikka hän oli naapuruston mielikuvissa työtön ja kielitaidoton ehkäisyn laiminlyönyt arabi.

Ehkä suomalaiset eivät ole ihan normaaleja.

Kävin äänestämässä ennakkoon. Tänään on varsinainen vaalipäivä. Jos mielestäsi ainoa edellä mainituista ”erilainen” naapuri oli lammas (koska se on eläin), kannattaa varmaan äänestää Suomi poteroon. Mielestäni ongelmana ei ole erilaisuus, vaan sikailu.

http://ylex.yle.fi/uutiset/popuutiset/umayya-abu-hanna-monikulttuurisuudesta-puhutaan-kuin-mammista-se-on-paskaa-tai-su