Aina kun kiusaamisteema otetaan esiin, seuraa kiusaamisen vähättelyä.
Toki jotkut ovat yliherkkiä. On ihmisiä, jotka herkästi kuvittelevat, että muut ovat heitä vastaan. Tällaisesta erilaisesta tavasta lukea ympäristön viestejä on jopa saatu näyttöä aivotutkimuksessa.
Mutta.
Mitä järkeä on vähätellä kiusaamista, kun Suomessa kiusataan kymmeniä ihmisiä hengiltä vuosittain? Jotkut tapetaan parisuhderääkkäämisen viimeisenä niittinä. Toiset päätyvät itsemurhaan, kun eivät enää kestä kiusaamista.
Joidenkin tutkimusten mukaan maassamme miljoona ihmistä on kokenut tulleensa kiusatuksi. Aika isolta ongelmalta vaikuttaa tässä valossa.
Kiusaajia on paljon. Kaarina Korhosen mukaan 10-30 prosenttia ihmisistä toimii kiusaajina sopivissa olosuhteissa. 50-80 prosenttia kulkee ryhmän mukana ja on osallisina. Vain 10-20 prosenttia ihmisistä kieltäytyy aktiivisesti osallistumasta kiusaamiseen! Eli reiluja ja rohkeita on aika vähän.
Kiusaamisen seurauksena ihmisen perusluottamus katoaa ja hän alkaa kärsiä itsetunto-ongelmista, univaikeuksista, masennuksesta ja unettomuudesta. Arvottomuus, ahdistus, hylätyksi tulemisen pelko, itsetuhoisuus, jatkuva tarve miellyttää, ”näkymättömänä” eläminen, ristiriitojen välttäminen ja uhriutuminen ovat muita tavallisia seuraamuksia kiusaamisesta.
Työyhteisökouluttaja ja eroauttaja Riitta Mykkänen-Hänninen esittää kiusatulle kolme ratkaisuvaihtoehtoa: lähteminen, sopeutuminen tai taisteleminen. Kaikki ratkaisut vaativat kiusattua reagoimaan. Yksikään vaihtoehto ei ole helppo.
Seija Winter kirjoittaa blogissaan näin: ”Kiusaajaa voi Korhosen (2009, 71–76) mukaan olla yllättäen vaikea tunnistaa. Kiusaajat eivät tunnista tai eivät ainakaan tunnusta olevansa kiusaajia. Kiusaamisesta nauttii noin 10–20 prosenttia ihmisistä. Tähän ryhmään kuuluu myös puhdasoppiset psykopaatit ja narsistisesti häiriintyneet. Tälle ryhmälle kiusaaminen kuuluu normaaliin elämään, he eivät koe kiusaamista miksikään varsinaiseksi kiusaamiseksi tai kielteiseksi asiaksi. Kiusaaminen on loppujen lopuksi aika lähellä täysin mielivaltaista pahuutta. Kiusaajat tekevät kaikkensa kieltääkseen ja peittääkseen tekonsa viimeiseen asti.”
Kiusaajan mukaan mitään ongelmaa ei ole. Melkoista empatian puutetta lähteä arvioimaan tilannetta puhtaasti omasta näkökulmasta. Kun en näe ongelmaa, sitä ei voi olla olemassa? Tai, koska nautin siitä, teen kaikkeni, että voin sitä jatkaa?
Riitta Mykkänen-Hänninen
Kaarina Korhonen: Kiusaajat kuriin. WSOY 2009.
http://blogit.jamk.fi/seinajoki/tag/tyopaikkakiusaaminen/
37 kommenttia
tuuli.hattu80
8.12.2013 13:14
Joo, kiusaaminen on varmasti todella yleinen ongelma niin parisuhteissa kuin työpaikoilla kuin kouluissakin, jopa päiväkodeissa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
shiwan8
8.12.2013 16:03
Edelleen tuo ajatus siitä, että kiusatun homma on muuttua, on naurettava. Ei kukaan ihan oikeasti moraalisesti edes vähän kestävällä pohjalla toimiva kykene ikinä vakavissaan väittämään, että "kyllä (se nyt vaan on kiusattu jossa sitä vikaa on ja siksi) kiusatun on syytä muuttua tilanteen korjaamiseksi". Joo, olisi hyvä muuttua, mutta kuten raiskauksissa, ei kiusaamistapauksissakaan uhri voi olla koskaan se jonka syyksi kiusaajan toiminta laitetaan. Sellainen ajattelu ei ole moraalisesti kestävää. Se murenee viimeistään siinä vaiheessa kun tuollaisen kannan esittäjä joutuu itse kiusaamisen kohteeksi.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Kostofantasia
10.12.2013 01:12
Jos omaa käytöstä muuttamalla saa kiusaamisen loppumaan, niin se kannattaa, vaikka muutos ei kiusatun velvollisuus olekaan. Raiskausvertausta ajatellen: kenellä tahansa on oikeus sammua yöllä puistoon, mutta ei välttämättä kannata. Olisi hyvä, kuten totesit.
Miten sitten "hoidella" kiusaaja? Kas siinäpä pulma. http://www.youtube.com/watch?v=UwWNRj8yJYo
shiwan8
10.12.2013 14:09
Aina kannattaa kehittyä ihmisenä. On kuitenkin parempi lopettaa kiusaaminen asettamalla kiusaaja tilanteeseen jossa kiusaaminen rupeaa olemaan liian iso riski tai sitten kiusaaja voi vain kasvaa itse henkisesti jolloin se kiusaaminenkin loppuu.
Dia
3.1.2014 11:12
"Edelleen tuo ajatus siitä, että kiusatun homma on muuttua, on naurettava."
Olen tuosta hiukan eri mieltä. En pidä tätä vaihtoehtoa naurettavana, vaan mahdollisuutena.
Ajatusta avartanee tarkennus siitä, _miten_ kiusatun tarvitsee muuttua. Kyseessä ei tarvitse olla syvällinen persoonallisuusmuutos, vaan joskus käytöskavaan väliaikainenkin muutos riittää. Yksittäisenä esimerkkinä: rauhallinen ihminen voi kiusatuksi tultuaan reagoida hyvin voimakkaasti, millä voi saada kiusaajan perääntymään. Tämä taas osuu 1:1 sen kanssa, mitä on esitetty tuossa alempana ja jonka kanssa olet samaa mieltä:
voivihne, 92 v mies
15.12.2013 19:21
Kiusaaminen loppuu siinä vaiheesa kun kiusaajalla antaa omaa lääkettään. Eli turpiin
shiwan8
16.12.2013 08:03
Noinhan se on.
shiwan8
3.1.2014 11:32
Niin siis naurettavaa on se, että sen sijaan että paska jaettaisiin sinne minne se kuuluu (kiusaajan niskaan) niin se kaadetaan kaikki juuri sinne minne sitä ei missään tapauksessa ikinä kuulu sijoittaan (kiusatun niskaan). Se on ihan se ja sama onko joku tatuoittanut vaikka toosan otsaansa, se ei pyhitä sen tekoja joka käyttää tätä asiaa sen kantajaa vastaan.
Pointti on nyt se, että tuollaisten kehotusten ainoa tarkoitus on rangaista sitä joka ei ole tehnyt mitään väärin ja siksi se on naurettavaa.
Dia
3.1.2014 12:00
Jos kyse on siitä, että heikkoa kannustetaan opettelemaan olemaan vahvempi ja kykenemään puolustamaan itseään, en ymmärrä, miten siihen liittyy kiusaajalle tarkoitetun "paskan" kaataminen kiusatun niskaan.
Kiusaamistilanteita on monenlaisia, joten yleispätevää neuvoa en tietenkään voi antaa eikä ole tarkoituskaan. Poikkeuksena korkeintaan se, ettei uhriutuminen kannata.
Olen itse kohdannut niin henkistä kuin fyysistä väkivaltaa niin lapsena kuin aikuisena. Kun olen jäänyt asian kanssa yksin ja salannut sen maailmalta, olen tehnyt hallaa itselleni ja antanut merkin kiusaajille, ettei heidän toimintaansa puututa. Kun olen uskaltanut nousta vastarintaan, olen ainakin tehnyt voitavani enkä ole myöhemminkään katkeroitunut "yhteisölle" siitä, ettei se ole suojellut minua.
Toki olisi hienoa, jos ihmiset tulisivat toistensa kanssa toimeen niinkin hyvin, ettei "ärsyttävää" ihmistä kiusattaisi, vaan mentäisiin itseensä ja mietittäsiin, miksi sitä tulee ärsyynnyttyä jonkun ulkonäöstä/jutuista.
Itse ajattelen niin, että suurin osa ihmisistä on henkisesti niin keskeneräisiä, etten vain halua odotella heidän kasvavan täyteen potentiaaliinsa, vaan pidän huolta itsestäni ihan itse.
shiwan8
3.1.2014 12:16
Niin, ongelma on siinä ettei sitä kiusaajaa ojenneta niin, että se kiusaaminen loppuu vaan sen sijaan syyllistetään sitä kiusaamisen kohdetta siitä, että on mitä on.
Dia
3.1.2014 12:38
En itse havainnut syyllistämistä.
shiwan8
3.1.2014 14:07
Niin siis tuon sisältöhän on "muutu niin kiusaaminen loppuu" = "vika on sinussa ja sinun tulee tilanne korjata". Se mitä sanotaan ei aina ole se juju vaan se viesti mitä sillä sanomisella ajetaan läpi.
Dia
4.1.2014 09:19
Ok, taidan ymmärtää pointtisi. "Muutu, kiusattu" -viesti on tosiaan epäreilu muodoltaan. Itse ajattelin asiaa sillä tavalla kuten tuossa edempänä olen esittänyt.
Kiusaaja on tosiaan se, jonka kuuluu muuttaa omia tapojaan ja mieluiten ensimmäisenä. Valitettavasti tosielämä ei läheskään aina toimi niin, vaan tilanteen muutokseen tähtäävä vastareaktio tulee kiusatulta tai sellaiseksi itsensä kokevalta, ennen kuin tilanteeseen joko puututaan ulkopuolelta tai kiusaaja saa palautetta ja ideaalitilassa kyseenalaistaa ja muuttaa käytöksensä.
Mirja Wuokko
4.1.2014 11:27
Tämän blogauksen tarkoitus ei ollut/ ei ole kaataa yhtään vastuuta kiusaamisesta kiusatun niskaan. En usko, että Mykkänen-Hänninen myöskään väittää, että kiusatun on ainoana muututtava.
Silti, maailman ollessa ei niin ihanteellinen paikka monelle, ovat monet "kiusaamisen asiantuntijat" päätyneet antamaan joitakin neuvoja ja selviytymisohjeita kiusatulle maailman paranemista odotellessa.
Kiusaajaa voi olla vaikea muuttaa. Monissa tutkimuksissa on nimittäin selvinnyt, että vaikka osa heistä on ihan tavallisia ihmisiä, on monella pahalla kiusaajalla psykopaatin piirteitä persoonassaan, ja psykopaatit taas ovat nykyisen psykiatrisen tietämyksen valossa käsittääkseni parantumattomia, ts. psykiatrit eivät ole saaneet heitä muuttumaan lääkkein, terapioin ym. Psykopaattien aivot näyttävät kuvantaessa toisenlaisilta kuin muiden aivot. Joissakin vankilatutkimuksissa on saatu vihiä mahdollisista tavoista yrittää tiedollisella tasolla opettaa psykopaateille, miltä toisesta tuntuu. Heillä ei tavallaan tapahdu aivoissa mitään sellaista, mikä viittaisi empatiaan. Päinvastoin, psykopaatti nauttii muiden kärsimyksestä.
Kun kiusatut taas ovat tutkimusten mukaan useimmiten tavallista empaattisempia, ei heiltä voida odottaa mitään rangaistustoimia kiusaajaa kohtaan(vaikka moraalinen puoli unohdettaisiinkin). Minusta on järkevää antaa toistuvasti kiusatulle neuvoja selviämiseen. Joskushan kiusatuilla ei ole käsitystä siitä, mitä tilanteessa tapahtuu. Valta-asetelmien ja taustatekijöiden ymmärtäminen ja tilanteen kääntäminen omalla aktiivisuudella toiseksi voivat paitsi auttaa kiusaajaa pääsemään eroon kiusaajasta, myös parantaa kiusatun itsetuntoa, kun hän huomaa, miten voi vaikuttaa tilanteeseen aktiivisella toiminnalla (rauhanomaisesti), eikä ainoaksi keinoksi jää muiden puuttumisen odottelu ja uhriutuminen.
Vaikka kaikkien vanhempien tehtävä on kasvattaa lapsistaan mahdollisimman reiluja ja sosiaalisesti rakentavasti toimivia, ei monikaan vanhempi käske kiusattua lastaan kääntämään toista poskea. Useimmat neuvovat pitämään puolensa, ja jos kiltteys ei riitä, jopa antamaan takaisin (ehkä verbaalisesti ensisijaisesti, tai ryhtiä muuttamalla jne.). Eli vanhempikaan ei halua antaa lapselleen viestiä, että on ok kiusata, mutta jos sitä kaikesta huolimatta ilmenee, olisi julmaa olla antamatta selviytymisohjeita. Tietysti vanhemman pitää ensisijaisesti puuttua itse tilanteeseen, mutta jokainen peruskoulun käynyt tietää, miten kiusaamista esiintyy aina ja kaikissa yhteisöissä, ja miten huonoja aikuisetkin ovat hoitamaan kiusaamistilanteita, tai ovat peräti itse mukana kiusaamassa.
Yhteisöissä näyttää tutkimusten mukaan, ja monen mielestä ihan elvässäkin elämässä, olevan eniten nössöjä sopuleita. Ryhmätoiminnan ohjausta pitäisi varmasti tehostaa esim. kouluissa. Tällä hetkellä normaaliin opettajakoulutukseen ei tietääkseni kuulu ryhmäpsykologiaa. Helsingin yliopiston sivuilla oli muutama vuosi sitten maininta kokeilusta, jossa testiryhmä opettajaksi kouluttautuvia lukikin pääaineenaan sosiaalipsykologiaa, eikä kasvatustiedettä. En tiedä, onko siitä mitään apua koulujen käytäntöihin.
Dia
7.1.2014 19:26
Mirjalla on samoja ajatuksia kuin itselläni. Sen sijaan, että odottaa/vaatii maailman ympärillään muuttuvan, tekee itse sen, millä voi vaikuttaa asioiden muuttamiseksi suotuisammiksi.
sssss344343
12.12.2013 12:13
Mielestäni mielenkiintoinen juttu on, että vaikka jotkut syyttävät kiusattuja heikoiksi ja puolustuskyvyttömäksi (oikeuttavat kiusaajaa), ei ole löydetty minkäänlaista varmaa tekijää, jonka perusteella jotkut joutuvat kiusatuksi. Tekemäni johtopäätös tästä on, että kuka tahansa voi joutua kiusatuksi. Samoin kuin kuka tahansa voi joutua vapautta riistävän teon, kuten raiskauksen, kohteeksi.
Kiusattua pitää auttaa käsittelemään kiusaamisen mahdollisesti aiheuttamaa traumaa. Joskus se vaikuttaa niin, että hän oppii puolustamaan itseään paremmin. Kiusaajan tulee taas oppia tunnistamaan ongelmansa, valitettavasti tämä harvoin tapahtuu pelkästään syyllistämällä ja rankaisemalla. Kuulostaa ehkä kauhelta, mutta ymmärtämällä kiusaajaa ja hänen lähtökohtiaan voimme oppia tarjoamaan parempia apuvälineitä, jotta kiusaaja voi nähdä muita loukkaavan käytöksensä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
shiwan8
12.12.2013 14:03
Niin siis on 2 tapaa jolla typerä käytös saadaan loppumaan. 1: Henkilö itse tajuaa missä menee väärin ja korjaa toimintansa. 2: Säädetään rangaistus niin kovaksi, että kiusaajakin tajuaa saavansa enemmän kakkaa niskaan kuin ehtii ikinä jakamaan.
Maailman historiassa parhaat tulokset on saatu häpeärangaistuksella. Nykyään kuitenkin ollaan sitä mieltä, että moniongelmaisten ja asennevammaisten ei kuulu joutua vastuuseen teoistaan vaan rankaiseminen kohdennetaan niihin jotka joutuvat edellisten toiminnan kärsijöiksi.
kuisaaja
12.12.2013 22:43
On tutkittu, että esim. koulukiusaaminen ei välttämättä lopu sillä, että kiusattu vaihtaa koulua, koska kiusatussa voi olla joku piirre, joka aiheuttaa kiusaamisen jatkumisen uudessa koulussa. Toisaalta kyse voi myös olla itsensä toteuttavasta ennusteesta. Siinä, että kiusaajaa tulisi kohdella muutoin kuin rankaisemalla ei ole mitään kauheaa. Jo yläasteen uskonnon kirjan etiikkaosiossa kehotetaan auttamaan kiusaajia, koska heillä itsellään on usein suuria ongelmia.
shiwan8
13.12.2013 22:38
Niin siis olet sitä mieltä, että nykyinen systeemis jossa tavalla tai toisella kusipäisyys yhdenmukaistetaan uhrin statuksen kanssa ja sen sijaan, että koulutettaisiin kusipää kasaamaan itsensä (ihan korkean omakätisesti koska yleensä ne ongelmat ovat kiusaajan asenteessa, ei missään ns. todellisessa aiheuttajassa) ja autettaisiin sitä todellista uhria, tehdäänkin päin vastoin.
Dia
3.1.2014 11:14
Nyt ei valitettavasti ole antaa linkkiä tutkimukseen, mutta joltain psykan kurssilta muistan tällaisen tutkimustuloksen esittelyn: on ihmisiä, jotka olemuksellaan huutavat äänettömästi anteeksipyyntöjä olemassaolostaan, ja on ihmisiä, jotka provosoituvat näistä. Näiden kahden "lajin" edustajien kohdatessa kiusaamisriski kasvaa.
shiwan8
3.1.2014 11:33
Noin se varmaan on ja kun riski ylittyy on aika pistää kiusaaja(t) kyykkyyn niin, että muistavat sen lopun ikäänsä.
Dia
3.1.2014 11:49
^ Toin siis esiin vastauksen siihen, miten kiusaaminen on muka kiusatun "syytä". Kyseessähän voi olla sellainen asia, jota kiusattu ei tiedosta ja joka triggeroi ympäristöltään tiettyä käytöstä.
Samalla tavalla hitaasti kävelevä ihminen ei ole ärsyttävä, mutta hänen hitaudestaan voi ärsyyntyä joku kireinen, joka kävelee tämän hitaan perässä esim. niin kapealla tiellä/käytävällä, ettei ohitus ole mahdollinen.
Fyysiseen väkivaltaan en kuitenkaan kehota.
shiwan8
3.1.2014 12:18
Joka tapauksessa vika on aina siinä joka tekee, ei kohteessa. "Ton naama vituttaa" ei ole mikään oikeutus sille että se pistetään vinoon.
Dia
3.1.2014 12:41
"Ton naama vituttaa" ei ole mikään oikeutus sille että se pistetään vinoon.
Ei tietenkään ole.
Btw, oikea (ja tavattoman harvinainen) ilmaisumuoto olisi tämä "_Minä_ vittuunnun tuon ihmisen naamasta." Siitä on siten hyvä jatkaa sitä minä-lähtöistä pohdintaa.
sssss344343
12.12.2013 15:55
Pystyisitkö vielä avaamaan sitä, että parhaat tulokset saadaan häpeärangaistuksella? Millainen häpeärangaistuksen pitäisi olla?
Miellän häpeärangaistuksen rangaistuksena, joka on perusidealtaan sama kuin esimerkiksi vankila: henkilö suljetaan pois yhteisöstä sekä tuomitaan hänen tekonsa ja toivotaan hänen muuttavan tämän seurauksena käytöstään.
Kovemmat rangaistukset eivät ole johtaneet ainakaan alhaisempaan väkivaltarikollisuuteen. Kannatan silti jonkinlaisia rangaistuksia, ottamatta kantaa niiden pituuteen tai tapaan.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
shiwan8
13.12.2013 22:52
Häpeärangaistus on sellainen jossa tekijä asetetaan asemaan joka on merkittävän vaikea sosiaalisen ympäristön huomioon ottaen. Tällaisesta esimerkki olisi vaikkapa parin viikon mittainen seisoskelu sen kaupan näyteikkunassa josta on varastanut, mukana kyltti jossa lukee oma nimi ja se teko jonka takia siellä seisoskellaan. Voisi vastaavasti kuvitella, että kun kävelee rinkiä torilla kyltin kanssa jossa lukee "ole raiskaaja" niin rikoksen uusiminen ei ole ensimmäisenä mielessä ja voi olla, että se ensimmäinenkin kerta jää tekemättä. Toisena esimerkkinä eräässä jenkkiläisessä koulussa pari pentua onnistui jollain tapaa saamaan henkilökunnan lähtemään ratkaisuihin. Heille annettiin vaihtoehdoiksi (muistaakseni tunnin mittainen) istuskelu pihalla käsi kädessä tai loput lukuvuodesta ns. kenkää koulusta. Jätkien koko sosiaalinen ympäristö pääsi näkemään tämän nöyryytyksen. Veikkaan ettei teko toistunut.
Juoni jokatapauksessa on se, että rangaistus on merkittävä sosiaalinen haitta henkilölle itselleen. Vankila ei ole merkittävä sosiaalinen haitta. Pahimmassa tapauksessa voi joutua hommaamaan uusia kavereita, mikä nyt on naurettavan helppoa jos ei ole ihan käsi sosiaalisesti. Esimerkiksi se, että porukan otsaan tatuoitaisiin "varas" pitäisi lähes kaikki hetken mielijohteesta kokeilija kaidalla tiellä ja ne joihin tuollainen ei vaikuta ovat muutenkin kaikkien muiden kuin ruummillisten rangaistuksien tavoittamattomissa.
Dia
3.1.2014 11:03
Shiwan: tiedän, että kyseessä on typo ja että asia on vakava, kun kirjoitit kyltin tekstiksi "ole raiskaaja", mutta nauroin sille asetelmalle, että joku rekrytoisi näin tulevia rikollisia. :D
shiwan8
3.1.2014 11:33
No nii.... :D
vahvat jyrää
13.12.2013 09:06
Heikot sortuu elon tiellä...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
voivihne
15.12.2013 19:21
Kiusaaminen loppuu siinä vaiheesa kun kiusaajalla antaa omaa lääkettään. Eli turpiin niin että tukka tärisee. Siinä vaiheessa paljastuu hyvin heikko ja arka ihminen. Vellihousuja kaikki kiusaajat kuin myös myötäjuoksijat. Mur.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
shiwan8
16.12.2013 08:03
Noinhan se on. Se on jännä miten se kunnioitus alkaa löytymään heti kun sen puutteesta seuraa henkistä ja/tai fyysistä tuskaa.
Dia
3.1.2014 11:02
"Työyhteisökouluttaja ja eroauttaja Riitta Mykkänen-Hänninen esittää kiusatulle kolme ratkaisuvaihtoehtoa: lähteminen, sopeutuminen tai taisteleminen. Kaikki ratkaisut vaativat kiusattua reagoimaan. Yksikään vaihtoehto ei ole helppo."
Olen samaa mieltä.
Luonnollisesti tilanteesta riippuen kannattaa valita toimintatapansa tai yhdistellä ne tietyssä järjestyksessä optimaalisen tuloksen saavuttamiseksi, mutta joka tapauksessa kiusaamisen kohteeksi joutunut _voi_ vaikuttaa tilanteeseen.
Hiljaa oleminen, alistuminen ja asioiden nieleskely saattaa pahimmillaan johtaa itsetunnon murenemiseen ja itsetuhoisuuteen. Uhriutuminen on toimimaton valinta.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
shiwan8
3.1.2014 11:35
Kaikki näistä ovat asioita jotka ovat suoraan seurausta siitä, ettei yhteisön moraalista selkärankaa enää ole. Jos on, tuollaisia vaihtoehtoja ei tarvitse esittää vaan yhteisö poistaa keskuudestaan ne joilla homma ei pysy lapasessa.
Dia
3.1.2014 11:54
"Yhteisö" on käsitteenä epäselvä, enkä itse oikein osaa saati halua käydä keskusteluja sellaisella epämääräisesti yleistävällä tasolla. Olen sitä mieltä, että ihmisten olisi hyvä elää sovussa ja pitää impulssinsa kurissa, vaikka joku joskus sattuisikin aiheuttamaan jo olemassaolollaan veren kiehumista.
Kannatan omavastuuosuutta myös tässä asiassa ja myös kiusatun näkökulmasta (kokemusta on ihan riittävästi, jotta näen voivani puhua aiheesta muutenkin kuin teoretisoiden). Aina ei voi eikä kannata odottaa, että isoveli valvoo ja auttaa. Kannattaa tehdä se, mihin itse kykenee sen sijaan, että jää odottamaan apua "yhteisöltä". Uhriutuminen ja passiivinen alistuminen eivät toimi.
shiwan8
3.1.2014 12:21
Koulu, koti, työpaikka...noin esimerkiksi. Kiusaamisen tunnusmerkistö on se, ettei siihen provosoida vaan se on provosointia. Se, että jollain on puhevika, eri pigmentti ihossa tai jotain vieläkin vähäpätöisempää ryhmästä erottavaa ei ole provosointia.
Dia
3.1.2014 12:44
Ihan yksittäisenä esimerkkinä, jos yhteisönä toimii koti, jossa on kaksi aikuista eikä yhtään lasta, ja toinen aikuisista kiusaa toista, niin se taitaa olla väkisinkin kiusatun homma, että kääntää tilanteen omaksi edukseen. Isommissa yhteisöissä voi tietysti joku toinenkin puuttua asiaan tai kiusattu voi pyytää apua tai saada pyytämättäkin tukea yhteisön muilta jäseniltä. Kunhan ketään ei suoralta kädeltä lynkattaisi, koska joskus A voi pitkään provosoida B:tä ja saatuaan nyrkistä itkeä olevansa kiusattu. On nähty.
"Se, että jollain on puhevika, eri pigmentti ihossa tai jotain vieläkin vähäpätöisempää ryhmästä erottavaa ei ole provosointia."
Ei olekaan.
shiwan8
4.1.2014 14:13
Riippuen kiusaamisen tavasta voi se kiusattu kahdenkeskisissäkin asioissa delegoida homman hoitamisen muualle. Jos ottaa kotona turpaan niin ei muuta kuin lekuriin ja poliisi pakeille. Tietenkin tässäkin on se, että jos nyt vittuilee sille toiselle kunnes nyrkki heilahtaa niin moraalisen selkärangan omaava ihminenhän ei sitä rikosilmoitusta tee. Sitä kun on saanut mitä on tilannut.
Dia
7.1.2014 19:25
Olen eri mieltä sitä, että päänaukominen "oikeuttaa" lyömiseen.
shiwan8
10.1.2014 23:42
Ei se oikeuta. Ei se vittuilu ole sen oikeutetumpaa. Ylipäätään en usko, että mielenterveyspuolelta löytyy juurikaan ammattilaisia nykypäivänäkään joiden mielestä henkinen pahoinpitely on mitätön asia verrattuna fyysiseen jos teon suhteellinen vakavuusaste on suunnilleen sama. Nämä henkeen ja vereen fyysisen väkivallan kauhistelijat tuppaavat olemaan niitä jotka kyllä haluavat kiusata muita verbaalisesti mutta eivät tykkää yhtään siitä, että joku vie sen leikin alueelle jolla he eivät pärjää. Vittuilijan suurin pelko on joutua vastaamaan teostaan.