Suhteet & seksi

”Usein parisuhdeongelmat on yksilön ongelmia”, väittää parisuhdeneuvoja Sari Liljeström. Liljeström työskentelee parisuhdekeskus Katajassa.

”Apua voi siis myös hakea yksin. Parisuhdetta voi hoitaa yksin”, sanoo Liljeström.

Liljeströmin mukaan muutosta parisuhteen ongelmiin voi hakea muuttamalla omaa käytöstään. ”Se lisääntyy mihin keskittyy”, hän muistuttaa.

Parisuhteen kestävyydelle tai ongelmien sietämiselle ei voida laittaa mitään yleistä rajaa. Ihmisten tausta ja henkilökohtaiset ominaisuudet ratkaisevat pitkälti myös parisuhteen joustavuuden määrän.

”On olemassa yksilön rajat, ei parisuhteen kestävyyden ongelmaa, vaan yksilön rajat. Ihmiset panee suojat päälle, kun on menty lähelle rajaa.”

Usein kuulee, että riitaan tarvitaan kaksi, tai että parisuhdetta voi hoitaa vain yhdessä. Liljeströmin näkemys on virkistävä ja toivoa antava, jos kokee parisuhteen vaikeaksi, eikä kumppani halua lähteä vaikka pariterapiaan. Kärsivä voi hakea apua ihan itse.

Liljeströmin mukaan useimmat ihmisen kriisit ovat yksilön kriisejä. Omia ajatuksia ja tunteita tutkailemalla voi saada avun hankalaan tilanteeseen. Samalla usein muutkin ihmissuhdeongelmat, kuten parisuhteen klikit, helpottavat.

Liljeströmin mielestä aikuisten ihmisten tulisi käsittää, ettei toinen henkilö voi koskaan ratkaista kaikkia ongelmiamme ja tyydyttää kaikkia tarpeitamme.

”Hyvä parisuhde on sellainen, jossa saan ajoittain riittävästi sitä mitä tarvitsen, jotta kestän ne hetket kun en saa.”

Sari Liljeströmin luento 30.11.2016

Onnellisuustutkimuksissa on saatu jänniä tuloksia. Joissakin tutkimuksissa elämän aikainen onnellisuuskäyrä muistuttaa u-kirjainta. Lapsuus ja nuoruus ovat ihanaa aikaa, keski-ikä syöksee ihmisen apeuteen, kunnes vanhuus taas voimistaa onnen tunteita.

Jotkut tutkijat ovat miettineet eri aikakausina syntyneiden ryhmien kokemuksia. Jos tiettynä aikana syntyneet ihmiset kokevat yhdessä vaikka pitkän laskukauden tai jonkin kriisin, jättää se jälkensä koko ikäluokan maailmankuvaan.

Suomessa esimerkiksi ”suuren laman” aikana opinnoista valmistuneet eivät vielä nyt nelikymppisinäkään ole kaikki päässeet elämän syrjään kiinni. Moni ei ole koskaan ollut vakituisessa työssä, vaikka olisi sellaisiin halunnut. Perheen perustaminen on voinut jäädä jne.

Jessica Schmerler kirjoittaa Scientific American Mind -julkaisussa kahdesta pitkittäistutkimuksesta, joiden mukaan ihmisten onnellisuus lisääntyy nuoruuden jälkeen. Nostalgiset muistelmat lukio- tai opiskeluajoista ovat harhaa, aikuistuminen tuo onnen.

Albertan yliopiston tutkijat seurasivat 968 lukiolaisen elämää 43-vuotiaaksi ja toisen ryhmän elämää yliopisto-opiskelijoista 37-vuotiaaksi asti. Ryhmät osallistuivat onnellisuustutkimuksiin seitsemän kertaa vuosien 1985 ja 2010 välillä.

Molempien ryhmien onnellisuudentunne kasvoi tasaisesti iän myötä. Ainoastaan lukioiästä asti seuratut kokivat pienehkön notkahduksen 43-vuotiaana, mutta silloinkin onnellisuuden taso oli selvästi ylempänä kuin lähtötaso.

Onnellisuuden lisääntyminen iän mukana pysyi, vaikka tutkijat poissulkivat sosioekonomisen aseman, parisuhdestatuksen ja fyysisen terveyden vaikutukset.

Tutkijoiden mukaan Kanadan taloudellinen hyvinvointi ja esimerkiksi hyvä terveydenhoitojärjestelmä saattavat vaikuttaa kyseisten ikäkohorttien onnellisuuteen, ja tulokset eivät välttämättä ole täysin yhtäpitäviä kaikissa maissa. He haluavat kuitenkin murtaa myytin keski-iän kamaluudesta. On vaarallista, jos aikuinen ihminen ei tajua hakea apua masennukseensa, vaan kuvittelee, että kaikki tuntemukset kuuluvat johonkin keski-iän kriisiin.

Nuoruus on yliarvostettua. Aikuisuus on ihanaa! Uskotteko?

Jessica Schmerler: Most People Get Happier as They Approach Midlife. Scientific American Mind 1.5.2016.