Neron vaimo

Mirja Wuokko

19.2.2012 12:10

Lisää aiheesta kirjassa Se mig som jag är (Camilla Wallström)

Anonyymi

19.2.2012 12:56

Jopas siinä oli terminologiapommitusta. Ilmeisesti kirjoittaja kuitenkin tarkoitti näiden kaikkien tarkoittavan samaa asiaa?!?

-nero
-erityislahjakas
-lahjakas
-superlahjakas

Rinzai

19.2.2012 12:57

Jopas siinä oli terminologiapommitusta. Ilmeisesti kirjoittaja kuitenkin tarkoitti näiden kaikkien tarkoittavan samaa asiaa?!?

-nero
-erityislahjakas
-lahjakas
-superlahjakas

Mirja Wuokko

19.2.2012 13:22

Pommitus johtuu tautologian välttelystä.

Lahjakkuus on synnynnäinen ominaisuus, joka helpottaa jonkin asian osaamista tai oppimista. Lahjakkuuden potentiaali ei välttämättä koskaan toteudu, mutta voi harjoittelemalla kypsyä erityislahjakkuudeksi. Lahjakkuuden alueita ovat esimerkiksi äly, luovuus ja sensomotorinen kyvykkyys. Erityisen lahjakkaita on väestöstä 1-2 prosenttia.

Lahjakas ja erityislahjakas eivät siis ole synonyymejä, mutta erityislahjakkuuden lähtökohtana on lahjakkuus (jota blogauksessa on vähän kuvailtu; määritelmät eivät ole omia päähänpistojani, vaan alan tutkimuksen tuloksia).

Rinzai

19.2.2012 13:57

Kiitos nopeasta vastauksestasi, jonka ensimmäinen lause oli kannaltani relevantti. Muilta osin totean (kaiken varalta), etten missään vaiheessa epäillyt käyttämäsi terminologian olevan omia päähänpistojasi. Hämmennykseni johtui siitä, että kirjoituksesi piti sisällään eri asiaa tai saman asian eri tasoja tarkoittavia termejä, mutta kuitenkin sellaisessa kontekstissa, että objektiivisesti arvioiden niiden käyttäjä oli pyrkinyt tarkoittamaan niillä samaa asiaa.

Tautologian välttelypyrkimyksesi valitettavasti teki kirjoituksestasi irvokkaan ristiriitaisen ja järjettömän. Eihän samaa tarkoittavan asian toiston välttäminen korvaamalla se eri asiaa tarkoittavilla sanoilla ole kovin loogista, vai mitä?

Kuten nyt huomaat, tilanne muuttui juuri entistäkin mielisairaammaksi. Jotta tästä ei tule modernin ajan kenties hullunkurisinta sananvaihtoa, en kysy sinulta enempää selvennystä neron ja superlahjakkaan osalta, joista et vastauksessasi mainninnut mitään - hyvä niin.

Anonyymi

19.2.2012 15:02

Keskinkertaisuuksilla on tapana ottaa lahjakkaat hampaisiinsa. He huutavat ja meuhkaavat ja saivartelevat asian vierestä. Lahjakkaat eivät saa heitä millään loogisella puheella tai tavalla ymmärtämään asioita, sillä keskinkertainen äly ei voi koskaan käsittää sitä, mistä lahjakas puhuu.

Anonyymi

19.2.2012 17:01

Erittäin ärsyttävä muuten tuo huutava ifin mainos. Niin, nerona itse olen huomannut, että omaehtoinen erakoituminen on yksi toimiva vaihtoehto, kun huomaa normaalin kanssakäymisen tavallisessa demokratiassa omilta osiltaan mielettömäksi. :)
Tyttönä voin myös sanoa sen verran, että monien miesten mielestä tuntuu olevan täysin käsittämätöntä jollei ihan pelottavaa todeta, että tämä pintapuolin mukava ja nauravainen tyyppi vastapäätä onkin todellisuudessa hullu. Ja itselle on tietenkin rankkaa tulla hulluksi leimatuksi. Yleensä homma tyssää siihen, kun ei enää jaksa teeskennellä pikkuvaimoa tai vahingossa innostuu syventymään niihin asioihin, jotka itseä oikeasti kiinnostaa.
Väestöstä on varmaan vaikeaa suhtautua sellaiseen, jota ei ole helppo ymmärtää - tai ainakin ihmiset, kaverit ja ystävät ovat mieluummin taipuvaisia sellaiseen kanssakäymiseen, joka pyrkii miellyttämään.

Siitä seuraa (myönnän myös omalta osiltani), ettei moni lahjakas viitsi tuoda itseään esille tai halua ryhtyä järkyttämään normaalin hyvää flow-tilaa, joka kansalaisten keskuudessa vallitsee.
Itselläni on vielä sellainen tilanne, etten mielettömästi edes pidä smalltalkista tai sosiaalisten tilanteideiden vaatimasta hännänheiluttelusta, joten erakoituminen jossain mielessä myös sopii minulle.
Toki on niinkin, että erakoitumisesta huolimatta ei ihmisyyttään voi kieltää, mistä ehkä johtuu jatkuva etsiminen. Ja etsiminen kannattaa, koska se on virikkeistä, vaikkei koskaan löytäisikään etsimäänsä.

Tä?

Ja ihmetyksensekainen ihailu ja perseitten nuoleminen muuten on toiseksi parasta mitä ihmisistä voi saada irti silloin, kun tasavertainen kohtaaminen käy mahdottomaksi. Rinzaille toki tuohon ylemmäksi: että turhautumista suosittelen purettavaksi ehkä luovempaan toimintaan, josta tulee ihan totta vähemmän vihaiseksi (onhan esimerkiksi maalaaminen sosiaalipsykologisesti ajateltuna melko rauhoittavaa toimintaa). Tiedäthän :)

Ines_Z

19.2.2012 17:29

Jonkin verran aiheen popularisointi mietityttää itseäni, koska kaikki "hankalat" ihmiset eivät ole lahjakkaita mutta arvelen, että jotkut jäävät hellimään sellaista ajatusta itsestään, koska heidän on ollut vaikea sopeutua yhteiskunnan odotuksiin.
Kaikki hullut eivät ole neroja, vaan pelkästään hulluja.

Anonyymi

19.2.2012 18:32

"...syvällisyys ja tarkkanäköisyys, halu ymmärtää, stimulanssin tarve, perfektionismi, huumorintaju, loogisuus, tunteellisuus, empaattisuus, herkkyys ja intensiivisyys..."

Arvaa mitä tuosta tulee minulle mieleen? No tietysti kontaktipalstojen adjektiivilitaniat joissa parinhakija kuvailee itseään.

Mutta muuten ihan kiva teksti.

Anonyymi

19.2.2012 20:04

Olen täydellisen samaa mieltä nimettömän kirjoittajan klo 15:02 kanssa.

Anonyymi

19.2.2012 21:07

Voin kertoa, että lahjakkaasta tulee hullu ainoastaan silloin, kun hän joutuu koko elämänsä läpi selittelemään muille omaa olemassaoloaan. Täysin epätasa-arvoinen asetelma.

Lahjakkuus on kultaisen säännön toteutumattomuutta käytännössä ja perustavanlaatuisesti. Metsä ei ikinä vastaa niin kuin sinne huudetaan!

Erityislahjakkuus lienee sitten jotakin sellaista, että siitä jostakin josta jotain saa, saa jo vähän jotain takaisin...

Rinzai

19.2.2012 21:09

@anonyymi 17:01 Kerrankin täydellisen osuva kirjoitus tässä foorumissa mikä ei ollut teeskenneltyä ja mistä ei loistanut läpi ristiriitaisuuksia, mikä tarkoittaa kansankielellä valehtelua. Itse asiassa kirjoituksesi ällistyttää minua, monestakin syystä.

Mitä tulee loppukaneettiisi, niin voin selventää, että en suinkaan ole ollut missään vaiheessa vihainen. Joskus vuosia sitten olin silloin tällöin vihainenkin, mutta en enää vuosiin. Tämä maailma on aivan liian absurdi, jotta oikeastaan mistään voisi edes ajatella olevansa vihainen. Kyllähän sinäkin sen tiedät! Mahdolliseen turhautumiseen en kuitenkaan ota kantaa. :)

Mirja Wuokko

19.2.2012 21:20

Osa erityislahjakkaista menestyy elämässä hyvin. Yleensä he ovat löytäneet itselleen sopivan kolon, vaikka muusikkona, matemaatikkona tai jääkiekkoilijana.

En tarkoittanut hankaluudella mitään tietoista hankalana esiintyvää drama queen -persoonaa, vaan sitä, että erityislahjakkaan pelkkä olemassaolo ja tapa kohdata maailma voi tuntua toisista hankalalta. Se että hän saattaa ajatella ja toimia eri tavalla, ylipäätään erilaisuus, on monille hankalaa. Keskiverto helppo jees-henkilö on monasti suosituin. Vain pieni vähemmistö haluaa jatkuvasti haastaa älyänsä tai muita kykyjänsä.

Osa erityislahjakkaista saattaa tutkimusten mukaan alkaa koulussa luokan pelleiksi. Ehkä vielä yleisempää on kuitenkin introverttius, syrjään vetäytyminen.

Yllättävän monet erityislahjakkaat etsiytyvät "menestyksekkään" uran sijaan esim. varastomiehen/naisen tai postinkantajan töihin.

Anonyymi

20.2.2012 01:20

Miten kirjoittaja voi noin suurella tietoisuudella puhua asioista, jotka faktoina ja fiktiona jo sijaitsevat sellaisessa marginaalissa, joka ei ole hänelle omakohtainen? Arvostan toki objektiivista tutkimusta ja aktiivista tutkimista, mutta sitä en voi sietää, että joku esittää teesinsä puolihuolimattomasti puolittain ajattelematta.
Millä logiikalla esimerkiksi vähääkään älyllinen olento ei tulisi tietoiseksi omasta olemuksestaan, kun koko maailma heijastaa sen moninkertaisesti naamalle? Mirja, Mirja, taivaanrannassa on paljon kauniita värejä, itse olin koulussa sekä pelle että perfektionisti.

No. Lahjakkaiden vanhemmille sanoisin muuten, että paras lahja minkä psykologisesti sekä keittiöpsykologisesti lapsienne taipumusten edistämiseksi vositte antaa, on kannustaa penskoja ahkeruuden ja yrittämisen perusteella - ja jättää mahdollisimman minimiin lahjakkuuteen viittaavat kommentit! Uskoisin, että näin joillakin yksilöillä olisi paremmat mahdollisuudet olla ryhtymättä öisiksi postinkantajiksi :)

Rinzaille vielä kiitos kommentista, suudellaan nyt toki hetki toistemmekin pakaroita. :)

shiwan8

20.2.2012 05:12

Kuulostaa kovin tutulta, joskaan en näe itseäni nerona, erityisen tunteellisena tai intensiivisenä ihmisenä. Osaa sosiaalisen piirin laitamilla pyörivistä kyllä silminnähden kärsii siitä, että kiinnitän huomiota yksityiskohtiin, pyrin hoitamaan tekemisen arvoiset asiat mahdollisimman hyvin, en tee turhaa työtä vain voidakseni sanoa tekeväni jotain ja keksin omaa kivaa jos muiden kiva ei jaksa kiinnostaa.

Slowdown

20.2.2012 07:54

Saat aina miehen pois varastosta, mutta et varastoa pois miehestä. Sanallisesti keskivertoa on helppo jallittaa ja näin saada dominoiva asema tilanteessa. Rakentavuus kyllä häviää ja ryhmätyön asetelma kärsii, minkä kyllä toisaalta saa takaisin positiivisuudella. Luovuuttaan voi luovuttaa myös toimeentulemisen alttarille.

Ja sehän on perfektionistille ajanhaaskausta, mutta no pain, no gain.

Ymmärtäkää kokonaisuuksia.

Anonyymi

20.2.2012 11:49

Jännä, miten tutkimustulokset saavat toiset niin suunniltaan. Sitten he raivoavat ja vaahtoavat, kun asia on niin, että tosiasiat pitää ottaa tosiasioina tai näyttää, että tutkimuksessa on virhe. Niin toimii tiedeyhteisö, ainakin periaatteessa.

Anonyymi

20.2.2012 12:03

Omanlainen maailmankatsomus, normeihin sopeutumattomuus tai vahvat mielipiteet eivät vielä tee ihmisestä neroa tai lahjakasta, vaikka tällaisille ihmisille ne olisivatkin tyypillisiä piirteitä.

Lahjakas ihminen sisäistää asiat keskivertojamppaa nopeammin, ja täten hänen on harjoittelumäärää nostamalla mahdollisuus kehittyä alansa huipuksi. Hankala tyyppi ei välttämättä ole keskivertoa parempi yhtään missään.

Anonyymi

20.2.2012 12:52

Myös vähälahjaiset ovat usein muiden mielestä hankalia. Erilaisuus on hankalaa. Helpointa olisi, jos kaikki olisivat keskivertoja.

Anonyymi

20.2.2012 13:09

Miiinääkin oleen kylläää saamaa mielttää tutkimuksistaa, mutta leikki sikseen tai miksi ei, mitkä tutkimukset? Kenen tutkimukset, tä?
Keskinkertaisuuden on vaikeaa käsittää, että neron kymysys ei välttämättä lainkaan käsitä hermostumista, vaan mahdollisen aidon pyrkimyksen keskinkertaisen itsensä käsittämiseen, kaikista epätieteellisyyksistä huolimatta! Luulisi meitä hei kaikkia kiinnostavan jutun juuri ja asian perusta, eikä kysymyksenasettelu näissä kohdin liene muuta kuin ehdottoman suotavaa, ainakin omasta mielestäni!
Ja yleensäkin maailmalla ja elämässä ja taivaanrannassa kysymyksenasetteluun kannustettakoon! :)

Ei tietenkään hankala ole helppoa parempi, silti meissä kaikissa on potentiaalia parempaan, ja eikös se ole ihmeellistä?
Tiesittekö muuten että moni lahjakas, mukaan lukien minä, emme edes usko lahjakkuuteen! Mutta voi, nämä ovat niitä uskon kysymyksiä.

Olisi hei Mirja oikeasti kiva tietää, että mihin tutkimuksiin viittaat, vai olenko minä vain lahjakas ja tyhmä? :)

Mirja Wuokko

20.2.2012 13:28

Helppous oppia asioita, lahjakkuus, ei sinällään välttämättä johda sen kummempiin saavutuksiin. Melkein minkä tahansa alan huiput yleensä suuttuvat, jos ihmiset luulevat heidän saavuttaneen taitonsa ilmaiseksi, lahjana. Erityislahjakkuuden saavuttaminen vaatii paljon työtä.

Toisaalta esimerkiksi urheilupsykologiassa tunnetaan hyvinkin lahjakkaiden lasten/ nuorten syndrooma: kaikista lahjakkaimmat eivät välttämättä ole tottuneet tekemään paljon töitä, vaan päinvastoin ovat aina olleet muita parempia luonnostaan ja kun joskus viimeistään nuoruudessa pitäisi alkaa tehdä monipuolisesti töitä ammattilaisuuden saavuttamiseksi, ei lahjakkaalla välttämättä ole oikeaa asennetta työntekoon ja valmentajan kunnioittamiseen.

Todella monella alalla parhaiten menestyvät hieman keskivertoa lahjakkaammat tai älykkäämmät (Suomessa myös sinnikkyydellä on tutkimuksissa todettu olevan suuri vaikutus esim. yliopisto-opinnoissa). Opiskeluaikana luin amerikkalaisesta tutkimuksesta, jossa esim. yritysjohtajiksi päätyivät melko älykkäät henkilöt. Tutkimuksen mukaan kaikista ylivertaisimmat eivät välittäneet omasta menestyksestään, vaan keskittyivät viisauden kartuttamiseen ja yleishyödyllisiin asioihin. Heidän maailmankuvaansa kuvailtiin sanalla altruismi.

Anonyymi

20.2.2012 13:55

Okein, kiitos. :) Mietin, että oletko kaiken vetänyt Camilla Wallströmin kirjasta. :) Mutta ihan totta, olen itsessänikin huomannut viitseliäisyyden puutteen - ja siksi tuossa aiemmin heitinkin mahdollisten tulevien lahjakkaiden vanhemmille, että kannustaisivat lapsissaan ahkeruutta!

No joo, mielenkiintoinen aihe. :)

Slowdown

20.2.2012 14:07

Meillehän on suotu suvaitsevaisuuden lahja jo itseemme kohdistuneiden kipeiden kritiikkien ansiosta ja samalla olemme oppineet terveemmän suhtautumisen ympäristöömme.

Asioita "keskiverto jamppaa" paremmin ymmärtävä nuori saattaa hämmentyä maailmamme absurdiudesta eikä hänestä silti tule "harjoitusmäärää nostamalla" politikkoa tai poliisia.

Tämän taitaa huomata jo äänestysaktiivisuudessa.

Anonyymi

20.2.2012 14:20

Siis okei, kiitos. :)

Mirja Wuokko

20.2.2012 14:24

Kiinnostuneille: lahjakkaiden lasten tutkimuksista ks. esim. Boston Collegen psykologian professorin Ellen Winnerin tutkimukset, Gifted Development Centerin Linda Silvermanin tutkimukset, professori Kurt A. Hellerin ja kumppaneiden tutkimukset Munchenin yliopiston psykologian laitoksella (myös englanniksi), Jönköpingin yliopiston kasvatuspsykologian professori Roland S. Perssonin tutkimukset, Mensan sivut, kasvatuspsykologian professori Shirley Kokotin tutkimukset.

Käsitesekaannus ei ole vain toimittajan laiskuutta, eikä edes pelkkää tautologian välttelyä, kuten aiemmin kommentoin, vaan yleinen probleema koko lahjakkuustutkimuksen alalla, sillä tutkijat määrittelevät lahjakkuuden vähän eri tavoin. (Ihmisen tutkimuksessa ylipäätään liikutaan vähän heikoilla jäillä, mutta ei kai sen takia pidä tutkia vain fysikaalisia ilmiöitä?)

Yleensä lahjakkuus on jokin synnynnäinen potentiaali ja erityislahjakkuus sen ”onnistunut” toteuma. Nerous on ehkä tunnustetun erityisen lahjakkaan aikuisen nimike, vaikka lapsineroista puhutaankin. Ja huippu on tunnustettu lahjakkuuden toteutuma, muutenhan emme ehkä nimeäisi jotakuta huipuksi.

Anonyymi

20.2.2012 14:33

Okei, nyt tuli paljon informaatiota :) Kiitos vielä, muutamat viitteet onkin jo tuttuja.

Anonyymi

21.2.2012 18:14

"Ja miksi seksistinen otsikko? Tunnistetut/ tunnustetut nerot ovat useimmiten miehiä."
Tilastojen mukaan miehillä on paljon naisia enemmän hajontaa älykkyyden kirjossa - kun naisista suurin osa sijoittuu lähelle keskiarvoälykkyyttä, miehistä löytyy paljon sekä debiilejä että neroja. Tämä on keskeisiä vaikuttavia tekijöitä siihen, miksi kulttuurin kehitys on ollut -ja on- "miesvetoista" ja miksi suurin osa esim. suuryritysten johtajista ja huippupoliitikoista on miehiä.

Toisaalta suurin osa syrjäytyneistä, pultsareista, elämäntaparikollisista jne. on myös miehiä - juuri se heikkolahjainen häntäpää. Naiskiintiöitä vaaditaan huippupaikoille mutta ei syrjäytyneiden joukkoon. Heikkolahjainen nainen myös löytää puolison helpommin kuin heikkolahjainen mies, kunhan ei ole näkyvästi (ja aivan poikkeuksellisen) häiriintynyt eikä ns. susiruma.

Entisaikoina heikkolahjaisille miehille löytyi käyttöä maataloustyövoimana sekä rivisotilaana. Sodat myös "siivosivat" yhteiskunnasta pois vähäosaisuudestaan turhautuneita nuoria miehiä. jotka ovat useimmiten se porukka, joka laittaa ranttaliksi (mellakoi, riehuu kännissä, tekee katuväkivaltaa, kaahaa autolla/hevosvaljakolla/x).

Anonyymi

22.2.2012 07:44

Omaan tuttavapiiriini kuuluu muutamia erityisen syrjäytyneitä ja erityisen lahjakkaita, osa heistä on viettänyt aikaa hulluna.
Näkisin, että ikuisena paimenena eläminen lammaslaumassa on kovin kohtalokasta, kun lampaat olettavat paimenensa lammasta edustavan. Syntyy susi lampaan vaatteissa.

Anonyymi

22.2.2012 08:00

http://www.youtube.com/watch?v=4dCTRywcLEg

Anonyymi

22.2.2012 14:48

Anonyymi eilen 18:14: mitähän aikakautta mahdat näillä entisajoilla tarkoittaa? 1900-luvulle asti ihmisen aseman yhteiskunnassa määräsi pitkälle syntyperä, eivät niinkään älynlahjat. Korkeammassa asemassa olevat upseerit eivät olleet saavuttaneet asemaansa ansioidensa vuoksi, vaikka rivisotilasta paremman koulutuksen saivatkin. Historia on täynnä näitä korkeassa asemassa olleita älykääpiöitä, jotka sotataidossa kaikkea muuta kuin loistivat. Alemman yhteskuntaluokan välkyimmille ei annettu edes tilaisuutta osoittaa kykyjään.

Miesten naisia epätasaisempi jakautuminen selittyy myös miesten kovemmalla halukkuudella ottaa riskejä. Naiset valitsevat helpommin turvallisen keskitien, joka ei mahdollista suuria voittoja, muttei myöskään tappioita.

Anonyymi

22.2.2012 14:48

Otsikkosi kertoo paljon sovinistisesta asenteestasi, no useimmat naiset ovat valitettavasti kaltaisiasi sovinisteja. Onko puoliso sinulle liian vaikea sana mieltää.

Anonyymi

22.2.2012 15:44

ano 14:48 et sitten lukenut koko juttua. Oma asenteesi kertoo sovinismista, olet sovinisti naisia kohtaan.

Anonyymi

22.2.2012 15:49

Tässä yksi syy naisnerojen vähyyteen:
http://tieku.fi/kysy-meilta/lait-ovat-syrjineet-naiskeksijoita

Nykyäänkin naiset tekevät kodinhoidosta ja lastenhoidosta suurimman osan. Naisilla ei ole aikaa neroilla ja taiteilla samalla tavalla kuin miehillä.

Esimerkiksi kansallisrunoilijamme vaimoa Fredrikaa on pidetty taitavampana journalistina ja kirjoittajana kuin miestään, mutta mitä muistamme hänestä? Suuren lapsilauman ja tortut! (Olkoonkin että ovat herkullisia.)

Mirja Wuokko

22.2.2012 16:14

Hmm. Lahjakkuustutkija Linda Silverman on huomannut lahjakkaita lapsia tutkiessaan, että miehet mieltävät lahjakkuuden saavutuksina ja menestyksenä, naiset potentiaalina, ominaisuuksina. Kun vanhemmilta kysytään, onko lapsesi lahjakas, miehet vastaavat "hä, miten, sehän on vasta 7v" ja naiset taas tuntevat lapsen tilanteen (kehityksen verrattuna ikätovereihin) aika hyvin. Äitien huolena on, miten lahjakas lapsi sopeutuu kouluun ja yhteiskuntaan, he miettivät, joutuuko lapsi nyt kärsimään. Aika mielenkiintoista.

Parhaan menestyksen elämässä takaa keskivertoa vähän parempi äly. Olen aiemmin tehnyt jutunkin isoista yhdysvaltalaistutkimuksista, joissa on seurattu samoja ihmisiä nuoruudesta aikuisuuteen ja havaittu, että fiksu hankkii keskimäärin paremman koulutuksen ja tienaakin vähälahjaista paremmin, mutta ei välttämättä rikastu. Erittäin älykkäät onnistuvat jotenkin yliarvioimaan itsensä ja häsläämään raha-asiansa. Millä perusteella muuten poliitikoilla tai yritysjohtajilla olisi erityisen korkea älykkyys? Aika monet muut ominaisuudet taitavat ajaa ihmisiä em. tehtäviin. Esimerkiksi tutkimusten mukaan dominoiva persoonallisuus.

Miesten ja naisten eroja työelämässä voi selittää myös seuraava ilmiö:
http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-koulutus/2011/12/08/kumpi-valehtelee-enemman-edetakseen-mies-vai-nainen/201118573/139

Anonyymi

29.2.2012 04:45

"1900-luvulle asti ihmisen aseman yhteiskunnassa määräsi pitkälle syntyperä, eivät niinkään älynlahjat. Korkeammassa asemassa olevat upseerit eivät olleet saavuttaneet asemaansa ansioidensa vuoksi, vaikka rivisotilasta paremman koulutuksen saivatkin."
Viittasin nyt lähinnä siihen, että köyhien massojen joukossa vähempilahjainenkin saattoi pärjätä ihan hyvin, kun sotiminen oli konekiväärin (ja takaaladattavien tykkien, piikkilangan jne.) keksimiseen saakka hyvin pitkälle kävelemistä isoissa rivistöissä keihään/pistinmusketin kanssa. Väinö Linna kirjoitti Päämäärässä (muistinvaraisesti mukaillen): "köyhälle on usein helpompaa, kun ei ole liikaa mielikuvitusta vaan tyytyy osaansa". Menneiden vuosisatojen älypää köyhä turhautui paskaduuneissa. Joskus hän pääsi parempaan asemaan, joskus taas pisti ranttaliksi ja kohta kuoli – vielä tavallistakin aiemmin.

Syntyperä oli tosiaan ns. uusimpaan aikaan (1700-1800-lukujen vaihde) saakka merkittävä tekijä yksilön yhteiskunnallisessa asemassa, mutta ei ainoa. Eurooppalaisissa kaupungeissa alkoi 1300-luvulta alkaen olla myös käsityöläisiä, pankkiireita jne., jotka rikastuivat työllään (ja osaamisellaan ja älyllään) ja kohosivat siten yhteiskunnallisessa arvojärjestyksessä. Periytyihän tietysti esim. rikkaan kauppiaan omaisuus jälkeläisille, joten sikäli se riippui syntyperästä. Teollinen vallankumous loi kapitalismin ja siirsi "painoarvoa" entistä enemmän aatelistosta porvareille. Amerikassa alkoi 1800-luvun alkupuolella valtava taloudellinen kehitys, jonka myötä suuri joukko "self-made man:eja" nousi ryysyistä rikkauksiin.

"Historia on täynnä näitä korkeassa asemassa olleita älykääpiöitä, jotka sotataidossa kaikkea muuta kuin loistivat. Alemman yhteskuntaluokan välkyimmille ei annettu edes tilaisuutta osoittaa kykyjään."
Älyllisen potentiaalin "kypsyminen hedelmään" vaatii tietysti koulutusta ja mahdollisuuksia. Varmasti sotilasjohtajia valittiin paljon sopivuuden eikä kyvykkyyden mukaan, mutta toisaalta sotilaallisia voittoja himoitsevat hallitsijat edellyttivät kenraaleiltaan myös menestystä tai nämä vaihdettiin osaavampiin. Eri juttu tietysti, jos hallitsija itse halusi tunkea sorkkansa strategiapöytään, vaikkei älli riittänyt. (Euroopan kruunupääthän ovat vielä melko sisäsiittoista porukkaa.)

"Miesten naisia epätasaisempi jakautuminen selittyy myös miesten kovemmalla halukkuudella ottaa riskejä. Naiset valitsevat helpommin turvallisen keskitien, joka ei mahdollista suuria voittoja, muttei myöskään tappioita."
Totta. Sama näkyy myös naisten ja miesten palkkakeskiarvoissa. Samasta määrästä samaa työtä saa saman palkan sukupuolesta riippumatta. Ainakaan Pohjoismaissa ei ole mitään sosiaalisia rajoituksia, -laillisista puhumattakaan- jotka estäisivät naisia hakeutumasta "miesten aloille". Silti tiettyjen alojen sukupuolittuminen on hyvin voimakasta.

Sukupuolten älykkyyden kirjon jakaumat on tosin todettu ihan älykkyystesteillä.

-----

"Millä perusteella muuten poliitikoilla tai yritysjohtajilla olisi erityisen korkea älykkyys? Aika monet muut ominaisuudet taitavat ajaa ihmisiä em. tehtäviin. Esimerkiksi tutkimusten mukaan dominoiva persoonallisuus."
Älykkyyttä on myös kyky kiipiä puolueen ja yrityksen organisaatiossa.
Tässä hyvä huomio aiheeseen: http://takkirauta.blogspot.com/2012/01/miksi-sosialistit-ovat-yleensa-rikkaita.html