Julkisuudessa kauniit naiset ja komeat menestyvät miehet seikkailevat sydämiimme. Media vakuuttaa meille, että kaikki kuolaavat alfa-yksilöiden perään.
Kun katselee hieman ympärilleen, huomaa että oikeassa elämässä vähempikin riittää. Ihmiset ottavat parikseen jotakuinkin sopivan. Huumorintaju, luotettavuus ja älykkyys ovat sekä naisten että miesten toivomuslistalla.
Sosiologian tutkija Anna Rotkirchin mukaan naiset eivät valitse parasta mahdollista alfaa, toisin kuin yleisesti luullaan. Hinta saattaa olla liian kova.
Tositarkoituksella kumppania etsivät miehet ja naiset haluavat kestävän suhteen. Liian haluttu alfa lähtisi helposti muualle heti paremman löydettyään.
”Paras oma kulta on harvoin niin sanottu alfauros tai alfanaaras...Emme ole simpansseja, joilla yksi vahva alfauros hallitsee naaraita. Olemme molemminpuolisen partnerinvalinnan ja jaetun kasvattamisen laji, jolla yhteensopivuus, luottamus ja tiimityö ratkaisevat”, Rotkirch kirjoittaa.
Harvat ihmiset laajentavat parinhakunsa kovin laajalle sosiaalisesti tai maantieteellisesti. Helsingissä yhä yleistynyt ulkomaalaisen puolison valintakin perustuu enemmän sattumaan kuin laajaan haravointiin.
Parinvalinta on useimmille siis hyvin paikallinen operaatio. Tuleva puoliso on sattumalta oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Rotkirchin mukaan monen puolisonvalinta ei tapahdu edes omien ihanteiden mukaan. Toivelistat lentävät roskikseen, kun ihminen kompastuu toiseen.
Parisuhteiden pysyvyyden onneksi suurin osa ihmisistä on ihan tyytyväisiä omaan betaansa.
Vai oletko eri mieltä?
Anna Rotkirch: Yhdessä. WSOY 2014.