Vieläkö äitipuolet syöttävät miehen lapsille myrkkyomenoita?
Haastattelin kirkon perheneuvojaa Suhdeklinikan uusperhejuttua varten. Vaikka suomalaisissa uusperheissä on useammin isäpuoli kuin äitipuoli, riittää pahoista äitipuolista juttua loputtomiin.
”Varmasti on olemassa pahoja äitipuolia, mutta yhtä lailla myös pahoja isäpuolia, vaikka jälkimmäisistä harvoin puhutaan. Toisaalta on varmasti olemassa myös pahoja äitejä ja isiä, eli biologinen vanhemmuus ei luonnostaan takaa hyvää vanhemmuutta", kertoo perheneuvoja Outi Lepistö.
"Päivi Sutinen on on väitöskirjassaan tutkinut erilaisia uusperheeseen liittyviä myyttejä. Näissä nimenomaan naisiin kohdistuu ristiriitaisia odotuksia, ja herkästi myös leimaamista. ”Äidit eivät jätä lapsiaan”, ”paha äitipuoli”, ”naiset rakastavat kaikkia lapsia”, ”äidit ovat parasta lapsilleen”....Uusperheissä myytit siis vainoavat enemmän naisia kuin miehiä. Ja näinhän on ollut jo Grimmin saduista alkaen! Hannu ja Kerttu, Lumikki ja Tuhkimo ovat kaikille tuttuja. Pahat äitipuolet piinaavat ja yrittävät tuhota lapsipuoliaan”, Lepistö kuvailee.
”Sutisen mukaan uusperheissä äitipuoli kohtaa roolinsa mukaisia ennakko-odotuksia: hänen on päivittäin ratkottava, miten peittää myyttistä ilkeyttään. Onnistumisen pakko ja myytin puristus saavat äitipuolen usein odottamaan itseltään liikoja. Äitipuolen ensimmäinen virhe on kuvitella, että hän luonnostaan voisi rakastaa lapsipuoltaan. Kun niin ei käykään, hän tuntee epäonnistuneensa. Riittämättömyyden ja epäonnistumisen tunteet saavat hänet pelkäämään ilkeän äitipuolen leimaa, mikä taas saa hänet yrittämään entistä enemmän...Mitä enemmän äitipuoli yrittää, sitä vakavammin hän ottaa lapsipuolen mahdolliset kielteiset reaktiot ja alkaa nähdä tämän käytöksessä kiittämättömyyttä ja epäkunnioitusta. Kiitoksen puutteessa hän saattaa alkaa kohdella lapsipuoltaan epäreilusti ja noidankehä on valmis....Yritettyään ensin liikaa äitipuoli joutuu loppujen lopuksi miettimään, miksi yrittää lainkaan. Häneen kohdistuvat ennakko-oletukset näyttävät niin vahvoilta, että hyvätkin yritykset tulkitaan kielteisesti”, Lepistö avaa hillitöntä odotusten kehää.
”Avoin keskustelu voi osoittautua parhaaksi lääkkeeksi em. noidankehän purkamiseksi. Äiti- tai isäpuolen ei tarvitse ryhtyä heti tunnetasolla toisen lapsen vanhemmaksi, jos ei pysty siihen. Vanhemmuus syntyy luonnostaan ajan kuluessa”, Lepistö lohduttaa.
Itse en ole koskaan kuullut yhdenkään uusperheen äidin problematisoivan ääneen vaikeuttaan rakastaa lapsipuoltaan. Miksi en? Eikö asia ole ongelmallinen, vai eikö siitä haluta puhua?
20 kommenttia
shiwan8
6.7.2014 13:58
Koen vähän koomisena sen, että kun naiselta odotetaan normaalia fiksua käytöstä jottei tämä leimautuisi jonkun sadun noita-akan avatariksi, niin kyse on välittömästi jostain elämää suuremmasta täysin ylimitoitetusta vaatimuksesta.
Herää kuitenkin kysymys siitä, että mistä Lepistö tietää kiistattomalla varmuudella, että miehet ovat yhtä lailla "pahoja" kuin naiset jos kerran niistä pahisisäpuolista ei kerran puhuta?
Millä perusteella myytit vainoavat enemmän naisia kuin miehiä uusperheissä? Onko tämä taas johdettu siitä, että koska "oikean miehen" määreet eivät ole tilanneriippuvaisia niin niitä ei voi laskea vaatimuksiksi tuossa tilanteessa?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Mirja Wuokko
6.7.2014 19:49
Pahan äitipuolen myytin purkaminen tuo juuri esiin sen, ettei äitipuolelle riitä normaali fiksu käytös. Idea on siinä, että naiselta odotetaan sukupuolensa takia suurta sydäntä ja halua huolehtia kaikista lapsista, eikä viileän rauhallinen ote riitä, tai näin naiset kuvittelevat. Väite ei ole Outi Lepistön oma, vaan hän viittaa Päivi Sutisen väitöstyöhön, jossa on laaja kirjallisuuskatsaus aiheesta. Eli lukuisat tutkijat ovat todenneet erilaisia myyttejä olevan olemassa. Sutisen väitöksen voi lukaista tästä: http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/kay/kasva/vk/sutinen/
Suomessa äitipuolet ovat harvinaisempia kuin isäpuolet. Uusperheiden koostumusta esitellään tuossa väitöksessäkin, mutta uudempia tilastoja saa Tilastokeskuksesta. Tutkijoilla ja esimerkiksi kirjojen tai leffojen yleisöllä voi olla käsityksiä myös isäpuolista. Lukuisat tarinat kertovat isäpuolista, esim. Peter Franzenin Tumman veden päällä, sekä kirjana että elokuvana.
Olen aiemmin blogannut isosta tutkimuksesta, jossa vertailtiin perheiden "paremmuutta", ja siinä tuloksena oli, että on parempi olla vaikka yh-äidin kasvattamana kuin perheessä, jossa on isäpuoli. Isäpuolen perheissä lasten hyvinvointi oli kaikista perhevaihtoehdoista huonoin. (Tämä tulos on tilastollinen, eikä siis kerro välttämättä mitään jonkin yksittäisen perheen lasten hyvinvoinnista!) Varmasti isäpuolillakin on siis paineita ja heihin kohdistuu odotuksia ja ennakkoluuloja. Sutinen kirjoittaa myös heistä. Outi Lepistö halusi tuoda esiin tätä paha äitipuoli -teemaa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
shiwan8
8.7.2014 14:50
Niin siis myyttejä on olemassa.Se ei liene epäselvää. Kysymys on lähinnä siitä, että kuka niitä ruokkii. Edelleen se riittää, että kohtelee niitä lapsia ihmisinä ja ymmärtää, että vaikka itseä ei nappaisi niin niiden isää pitäisi napata ja se rajoittaa pariskunnan keskinäistä aikaa. Nämä "pahat" äitipuolet tuppaavat olemaan niitä, jotka ovat mustasukkaisia lapsille koska A) lapset eivät ole naisen omia ja B) siksi naiselle on hankala hyväksyä sitä, että lapset viettävät isänsä kanssa aikaa ja C) tämä lastensa kanssa vietetty yhteinen aika on miehelle tärkeää. Jos pystyy ymmärtämään, että maailma ei pyöri oman navan ympärillä ja edes yrittää toimia rakentavana osana kyseistä perheyhteisöä niin ongelmia ei pitäisi syntyä.
Jos ihmiset ovat niin tampioita, että heille leffojen viljelemät epärealistiset stereotypiat uppoavat jonkin sortin tosielämän normin kuvauksina, niin ollaan tilanteessa jossa pitää alkaa järjestämään kurssitusta realismin saralla.
Kaikki ongelmien sukupuolittaminen muuten kuin vastareaktiona toiselle sellaiselle on merkki ihmisen jonkin asteisesta kykenemättömyydestä muodostaa moraalisesti käyttökelpoisia ajatusjatkumoja. Tuollainen "itq ku kaikki niinq sortaa meit naisii" on ihan samaa mussutusta kuin miesten vastaavat vollotukset vaikka siitä, kun epäkoherentilla vuodatuksella jossain deitti-ilmoituksessa ei tulekaan satoja yhteydenottoja mimmeiltä jotka asettavat kauneudellaan häpeään parhaatkin naisten lehtien roolimallien fotoshoppaukset. Kumpikaan ei kestä lähempää tarkastelua ja kaatuu aina valittajan omaan syliin.
Homma hoituu helposti yhdellä hyvin yksinkertaisella periaatteella jonka kanssa mokaamisella on yleensä seurauksena vähemmän toivottu vastareaktio. Kyseinen periaate on tämä: Kunnioita kanssaihmisiä.
tuuli.hattu801
7.7.2014 17:52
Suomessa on varmaan paljon viikonloppu-äitipuolia.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
tuuli.hattu801
7.7.2014 20:00
Ystäväni kuuli joskus radiosta, että jonkun tutkimuksen mukaan miehillä kestää eron jälkeen 2v. keskimäärin löytää uusi kumppani ja naisilla 8v. keskimäärin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
shiwan8
12.7.2014 09:51
2 vuotta vs. 8 viikkoa? Se kun on aika lähellä sitä todellista tilannetta kaupungeissa. Tosiasiassa naisen ei tarvitse olla edes viikkoa itsekseen jos ei halua, keskimäärin. Jokainen ihan tavallinenkin mimmi omaa jonon miehiä jotka haluavat aloittaa seurustelun hänen kanssaan ja varmuudella nainen on tietoinen monesta niistä miehistä.
On täysin eri asia haluta olla sinkku 8 vuotta tai omata niin järjettömät vaatimukset ettei niitä kukaan pysty täyttämään kuin olla sinkku 8 vuotta koska ei kelpaa kenellekään omalla tasollaan. Miesten 2 vuoden väli on ihan realistinen mutta tämä väite naisten 8 vuoden välistä vaatii jo äärimmäisen narsistisen mimmin toteutuakseen, tai naisen jota nyt vaan ei voisi vähempää pariutuminen missään mielessä kiinnostaa.
true detective
7.7.2014 21:23
Aika omituisia nämä keskustelut uusperheistä. Agendana on ilmeiseti joku myytinpurku? Omasta kokemuksesta ja ymmärryksestä voisin sanoa, että tosi monelle äitipuolelle tuottaa suunnattomia vaikeuksia hyväksyä miehen entisestä liitosta olevat lapset. Mustasukkaisuus miehen suhteesta omiin lapsiinsa saattaa saada aikaan todella alhaisia ilmenemismuotoja. Miksi tätä totuutta yritetään sumuttaa mitä kummallisimmilla selityksillä ja teorioilla?
Keskustelusta on jäänyt varjoon myös biologisen vanhemman osa uusperheissä. Pitäisi kai tehdä entistäkin selvemmäksi se seikka, että jos aikuinen nainen ei osaa hallita tuntemuksiaan ja käyttäytyy väärin lasta kohtaan on biologisen vanhemman, eli tässä tapauksessa isän, velvollisuus poistaa tällainen ihminen lapsen elämästä. Aikuisen ihmisen elämä on valintoja.
Vaarallisin seikka näissä jutuissa on se, että asiantuntijat uskovat mustasukkaisuudesta psykoottisiksi muuttuneita äitipuolia ja heidän kuvauksiaan lapsen sopeutumishäiriöistä yms. luonnevioista. Näihin mielikuviin kuoli yksi tyttö isoissa otsikoissa. Monia, monia muita ei olla mediassa käsitelty.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
shiwan8
9.7.2014 16:44
Hassua, edellinen kommenttini ilmeisesti poistettiin. Kokeillaan josko tällä kertaa itsetunto kestäisi tosiasioita paremmin.
Tuossa td totesi aivan asianmukaisesti, ettei se nyt ihan tuulesta temmattua ole, että moni äitipuoli on "hirviö".
Biologisesta näkökulmasta tämä on hyvin yksinkertainen homma. Miehen aiempi jälkikasvu on uuden naisen jälkikasvun "tiellä" viemässä niitä resursseja, jotka ovat olleet osasyy naisen haluun pariutua kyseisen miehen kanssa, naiselta itseltään ja tämän mahdolliselta jälkikasvulta.
Moraalisesta näkökulmasta tämä on samaa sarjaa kuin esimerkiksi pettämiset. Inhimillistä, mutta jos kerran ollaan niiden omien viettien yläpuolella sen tietoisen mielen osalta, niin silloin sitä mustasukkaisuutta ei ilmene, koskaan, tällaisten asioiden kohdalla.
Johtopäätös lienee suhteellisen ilmiselvästi se, ettei ihminen ole omien viettiensä ohjauspuikoissa ainakaan millään merkittävällä tasolla.
Toisessa kappaleessa td sitten antaakin syyn sille, miksi uusioperheissä on niin vähän "ulkopuolisia" naisia. Toki sekin merkitsee, että pääsääntöisesti lapset ovat äidillään lähes koko ajan joko sovitusti tai oikeuden päätöksellä.
Mitä tulee niihin "asiantuntijoihin" niin pitää muistaa, että tantat ovat lähtökohtaisesti aina naisen puolella, oli asia mikä tahansa. Sen tason seksismiä mitä sosiaalipuoli harrastaa ei tapaa missään muualla kuin feministiryhmittymien keskuudessa. Noin niin kuin esimerkiksi huoltajuuskiistoissa miehen on tiettävästi ihan turha yrittää saada sosiaalipuolelta mitään tukea. Sen sijaan naiselle homma ikään kuin "pureskellaan" valmiiksi ja kaikki tulee hopeatarjottimella.
Jos yhtälön mies on ongelma lapsen kehitykselle niin tämähän on ihan hyvä juttu. Valitettavasti suurin osa näistä tapauksista on silkkaa toisen vanhemman kiukuttelua toiselle. Asian voi tarkistaa helposti niiltä miehiltä jotka joutuvat tai joutuivat taistelemaan lapsen oikeudesta isäänsä.
shiwan8
9.7.2014 20:15
Korjaus edelliseen, ei oltu poistettu aiempaa kommenttia. Kone jolla se kirjoitettiin oli ihan omakätisesti rähminyt sen.
Mirja Wuokko
10.7.2014 21:32
Suomessa alle 3-vuotiaat lapset hoitaa yleensä äiti. Miehistä vain muutama prosentti jää hoitovapaalla. Nykyään monet parit eroavat silloin kun lapset ovat vielä pieniä. Koska isä on ollut lastensa kanssa niin paljon vähemmän tekemisissä, on äiti lapsille tutumpi. Jos huoltajuudesta tulee riitaa, tuomitaan lapsi helpommin äidille, koska äiti on heitä siihenkin asti hoitanut, ja koska äideistä elää myytti parempina lastenhoitajina.
Onneksi monet isät ovat nykyään lapsille läheisiä, ja onneksi yhteishuoltajuus on nykyään suosittu systeemi (vaikka siinäkin on ongelmansa).
En ole muuten koskaan poistanut kenenkään kommentteja, eli jos ne katoilevat muista kuin omista näppäilyvirheistä, pyydän ottamaan yhteyttä ylläpitoon.
shiwan8
11.7.2014 15:04
Pois lukien myytti äideistä parempina lasten hoitajina, lienee ihan loogista, että nainen on se pääasiallinen huoltaja tuossa tilanteessa. Tässä kohdassa pitäisi alkaa miettimään miksi parit kariutuvat usein siinä vaiheessa. Veikkaan ylimitoitettuja odotuksia kumppaniin liittyen ja haluttomuutta joustaa asioissa.
Yhteishuoltajuus on hieno asia toimiessaan. Vähemmän hieno kun toinen tai molemmat vanhemmat käyttävät lasta aseena = eivät ole kykeneviä huolehtimaan lapsesta. Tuossa kohdassa lienee parempi vain ottaa lapsi huostaan vaikka määräajaksi ja ilmoittaa vanhemmille, että käyttäytyminen alkaa heti tai vanhemmuus loppuu heti. Poor parenting results to assholes ja tämä on juurikin sitä poor parenting-kuvauksen alle menevää tavaraa. Vahinko, että sosiaalipuoli on käytännössä kokonaan toisen aallon vallassa joten mitään oikeudenmukaisuutta ja sitä myöten lapsen edun todellista valvontaa ei ole tiedossa ainakaan ennen kuin sukupolvi vaihtuu.
Vika oli joko itsessä, koneessa tai molemmissa. En osaa sanoa sen tarkemmin. Tuskin palvelussa tässä tapauksessa.
Tapaus oli kieltämättä niin erikoinen juuri sinun kohdallasi, että katsoin paremmaksi tarkistaa. Kannatti.
Tavis äitipuoli
8.7.2014 23:53
Itse äitipuolena en olisi edes ehtinyt miettiä minuun kohdistuvia odotuksia tai myyttejä lasten ollessa pieniä. Oli kädet täynnä työtä muutenkin ja yritin sukkuloida jotenkin, että kaikki olisivat tulleet toimeen ja saaneet ruokaa eteensä. Kaikilla tarkoitan molempien entisiä lapsia ja nykyisiä yhteisiä lapsia. Myrkkyomenoita taisi tulla enemmän ojenneltua omille lapsille eli oma ajoittainen paha olo purkautui ennemmin heille kuin "vieraille" lapsille. En ole koskaan ajatellut rakastavani lapsipuoliani eivätkä hekään kai minua? Miksi olisi pitänytkään? Shiwanin toteamus kanssaihmisten kunnioittamisesta on aivan riittävä tässäkin suhteessa. Äiti- tai isäpuolen ei tarvitse olla yli-ihminen eikä kenenkään tarvitse sellaista heiltä odottaakaan. Ja mitä väliä on muiden odotuksilla? Riittää, että perheessä homma toimii.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
shiwan8
12.7.2014 09:52
Juurikin näin.
tuuli.hattu801
11.7.2014 18:01
Mietin tuota myyttiä äideistä parempina lastenhoitajina. Sen verran tiedän,että useimmilla tyttölapsilla on taipumus hoivata nukkejaan ja pehmolelujaan hellyttävällä tavalla, kun taas pojat keskittyvät autoihin ja muihin teknisiin vempaimiin. Ikään kuin tietty hoivainto olisi useimmilla naisilla sisään rakennettua jo lapsena. Ei kai se sieltä mihinkään katoa, kun lapsi kasvaa. Apinoilla on havaittu samanlaisia piirteitä tutkimuksissa (kai simpansseilla). En väitä, etteikö miehistä olisi lastenhoitajaksi. Mutta onko niin, että miesten pitää enemmän ponnistella sen eteen,että olisivat hyviä isiä ja useimmille naisista lastenhoito on luonnollista puuhaa tai vaikuttaa, että olisi luonnollista puuhaa?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
shiwan8
12.7.2014 09:54
Pitää varmaan paikkaansa jos koitetaan sijoittaa mies ja nainen samaan rooliin kasvatuksellisesti. Jos miehen homma on opettaa oikea/väärä yms. ja naisen opettaa empatiaa ja huomioon ottamista yms. niin aika samalla viivalla ollaan keskimäärin.
tuuli.hattu801
12.7.2014 14:23
Varsinainen moraalisen kehityksen kausi alkaa lapsilla muistaakseni 7v.:na eli siis suomalaisessa koulun alkamis-iässä ja jatkuu aina kymmeneen ikävuoteen asti.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Semmottiis
13.7.2014 08:12
"Ystäväni kuuli joskus radiosta, että jonkun tutkimuksen mukaan miehillä kestää eron jälkeen 2v. keskimäärin löytää uusi kumppani ja naisilla 8v. keskimäärin."
Yleisesti tunnettu ja suurimman osan kokemuksien vahvistama tosiasia on, että miehet usein tipahtavat yhteiskunnan ulkopuolelle erossa, monesti pysyvästi.
Keskivertonainen voi Suomessa eron jälkeen lähes valita päivän milloin tapaa uuden kumppaninsa. Ehkä viittaamasi tutkimus koski jotakin länsimaiden ulkopuolista eristettyä yhteisöä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
tuuli.hattu801
15.7.2014 09:33
Lapset jäävät usein äidille. Lasten kanssa on aika vaikea alkaa solmimaan uutta suhdetta... Jos ei sitten miehellä itselläänkin ole lapsia.
shiwan8
30.7.2014 12:27
Vaikea suhteessa mihin? Se siis naisella kuitenkin vaatii jotakuinkin sen, että hakeutuu sosiaalisiin tilanteisiin. Mies on aika eri asemassa kun on yksin vielä nykyäänkin vastuussa suunnilleen jokaisesta askeleesta ensilähestymisestä aina sinne kosimiseen saakka.
Eronnut äiti
22.7.2014 09:37
Uusperheissä roolien ja käytännön toimivuuden löytyminen on aina työn ja ajan tulos. Siinä on moni aikuinen uuden rooln edessä vähän hukassa toimintatapojen kanssa. Biologisillakin vanhemmilla on varmasti usein hukassa se, miten uusi perhe toimii. Kuinka paljon voi olettaa uuden kumppanin ottavan osaa lastenhoitoon, missä asioissa uusilla kumppaneilla on sanansa sanottavana, mitkä asiat ovat sellaisia jotka pitää sopia ex-puolison kanssa.
Vastaa kommenttiinHullua on, jos aikuiset ihmiset odottavat itseltään jotain automaattista rakkauden tunnetta vieraita ihmisiä kohtaan. Ihmisiä kun lapsetkin ovat. Yhtä hullua kuin se, että uusia appivanhempia kohtaan pitäisi tuntea rakkautta välittömästi. Eihän sellaiset tunteet tule kuin ajan kanssa, tutemisen myötä, jos silloinkaan. Mutta rakkauden puute ei estä ajattelemasta lasten etua, ja toimimaan sen mukaan.
Varmasti suuri ongelma uusperheissä on myös sen 'entisen' kuuluminen elämään lasten kautta, enemmän tai vähemmän, aina. Lapsettomissa parisuhteissa entinen elämä voidaan jättää kokonaan taakse, niin halutessaan. Lasten kanssa se ei vain ole mahdollista, jos ajattelee lasten parasta. En oikein usko, että tässä asiassa on kovinkaan paljon sukupuolten välillä eroja. Lapsettomissakin uusissa parisuhteissa ex on usein mörkö, jota ei haluta elämään millään tavalla mukaan. Voi toki olla, että naiset ovat useammin mustasukkaisia entisestä elämästä, en tiedä.
Olen kyllä samoilla linjoilla Shiwan8:n kanssa. normaali kunnioittava ja huomioonottava käytös riittää. Ja kun samoin tuntee kumppaniaan kohtaan, ja antaa hänen hoitaa suhteensa lapsiin ja entiseen kumppaniinsa parhaaksi katsomallaan tavalla, ollaan jo aika hyvässä tilanteessa. Sittenkin jää vielä sovittavaksi uuden perheen sisäiset työnjaot ja käytännöt.
Vastaa kommenttiin