Suhteet & seksi

Rahaa ja omistamista rakastavat ihmiset ovat tutkimusten mukaan muita onnettomampia. Heillä on myös huonommat avioliitot.

Suurin osa parisuhteessa olevista ihmisistä arvostaa eniten elämässään hyviä ihmissuhteita. Suomalaisista aikuisista enemmistö asettaa ykkössijalle perheen.

Materialistit haluavat tyydyttää tarpeitaan tavaroilla, omaisuudella, rahalla ja rikastumisella. He kokevat hallinnan tunnetta kahmiessaan itselleen lisää rahaa ja omaisuutta.

Kukapa ei pitäisi rahaa lainkaan tärkeänä asiana? Tietyn taloudellisen tason saavuttaminen on ihmisten haaveissa. Riittävän mukavan elämänlaadun toteuduttua useimmat lakkaavat juoksemasta rahan perässä.

Tutkijat halusivat selvittää materialistien onnettomampien avioliittojen syitä.

Brigham Young -yliopiston avioliitto- ja perheprofessori Jason Carrollin johtamassa tutkimuksessa selvitettiin 1 310 henkilön materialismiin ja avioliiton merkitykseen liittyviä käsityksiä. Osallistujilta kysyttiin myös kuinka onnellinen heidän avioliittonsa on.

Materialistin elämäntapa on omiaan heikentämään avioliittoa. Materialisti käyttää liikaa aikaa materiaan ja rahaan.

Materialismi lisää riskiä ylivelkaantumiseen ja raha-asioiden sössimiseen. Tämä jatkuva rahastressi ei Carrollin mukaan ole kuitenkaan ainoa syy materialistin vähäisempään onnentunteeseen.

Materialistit pitävät avioliittoa vähemmän tärkeänä asiana kuin muut vastaajat. He myös kokevat avioliittonsa muita harvemmin onnelliseksi.

Tutkijoiden mukaan kaikki onnettomat materialistit eivät käsitä kuinka paljon aikaa he laittavat materiaan, ja kuinka vähän he panostavat ihmissuhteisiin. Tosiasioiden avaaminen esimerkiksi pariterapiassa voisi heidän mukaansa parantaa materialistien elämänlaatua.

Kuinka monen rahanahneen olet kuullut haluavan parantua?

Harvard Business Schoolin professori Francesca Ginon mukaan naisjohtajien vähyys ei johdukaan pelkästään naisten syrjimisestä.

Monessa tutkimuksessa on osoitettu, että naisia ja miehiä arvioidaan työelämässä eri kriteerein. Sekä miehet että naiset epäilevät herkästi naisten pätevyyttä ja johtamistaitoja. Naisille satelee miehiä vähemmän työtarjouksia, ja heille tarjotaan jo uran alussa pienempää palkkaa. Naiset myös kompastuvat miehiä useammin työelämän haasteisiin, kun heidän kykyjään ja ideoitaan aliarvioidaan.

Ginon mukaan Yhdysvaltojen 500 suurimman yrityksen ylimmistä johtopaikoista vain viisi prosenttia on naisilla. Juuri valmistuneen, lähes 22 000 yritystä koskevan maailmanlaajuisen tutkimuksen mukaan naisten pääseminen johtoon parantaa yritysten tuottavuutta.

Naisten tuoma lisäarvo johtuu pääasiassa siitä, että yritys hyötyy mahdollisimman monenlaisten näkökulmien tuomisesta päätöksentekoon. Naiseus sinänsä ei tee johtajasta parempaa.

Kun yritykset tietävät naisten tuoman hyödyn, miksi ne eivät palkkaa naisjohtajia?

Ginon mukaan asia ei ole niin yksinkertainen kuin on annettu ymmärtää. Kysymys ei ole pelkästään tasa-arvosta. Naiset eivät välttämättä koe olevansa syrjittyjä, eivätkä he läheskään aina aliarvioi kykyjänsä. Moni pätevä nainen tietää varsin hyvin pystyvänsä johtajaksi.

Laajan saksalaistutkimuksen mukaan naiset eivät koe hyötyvänsä johtajan asemasta yhtä paljon kuin miehet. Saksassa seurattiin vuosina 1984-2011 kotitalouksia. Joka vuosi ihmisiltä kysyttiin mm. kuinka onnelliseksi he kokonaisuudessaan kokevat elämänsä.

Tutkimukseen osallistui 27 000 tavallista aikuista ja 3 174 johtajaa, joista kolmasosa oli naisia. Ihmisten piti arvioida omaa onnellisuuttaan asteikolla nollasta kymppiin, jossa 10 oli erittäin onnellinen.

Tavallisessa asemassa olevat miehet ja naiset ovat keskimäärin yhtä onnellisia. Tyypillinen ihminen koki elämänsä 7.1 arvoiseksi. Miesjohtajat ovat kaikista onnellisimpia. Heidän tyytyväisyysarvionsa on keskimäärin 7.3. Sen sijaan naisjohtajat arvioivat onnensa vain tasan seiskan arvoiseksi, eli he olivat hieman keskivertoihmistä tyytymättömämpiä elämäänsä.

Mikä naisjohtajia riepoo?

Johtajuus tuo mukanaan paljon etuja. Muhkea palkka, maine, kunnia, valta ja vaikutusvalta kiehtovat monia. Johtajan täytyy tehdä myös uhrauksia. Pomoilla on vähemmän vapaa-aikaa kuin muilla. Naiset kokevat tämän ajan vaihtamisen rahaksi miehiä selvemmin uhrauksena.

Naiset kärsivät ennen kaikkea siitä, että perheelle ei jää juuri aikaa.

Ginon ryhmän tekemä tutkimus osoittaa, että kun naisille ja miehille tarjotaan työssä etenemismahdollisuutta, he näkevät molemmat ylemmän aseman aivan yhtä saavutettavissa olevana, mutta naiset pitävät ylenemistä vähemmän houkuttelevana kuin miehet.

Naiset kokevat uuden tehtävän vaatimien uhrausten seuraukset muulle elämälleen miehiä haitallisempina. Naisilla on tutkimusten mukaan miehiä useampia tavoitteita elämässään, ns. monta rautaa tulessa. Ginon ryhmän tutkimuksessa selvitettiin opiskelijoiden ja johtajien haaveita ja tavoitteita elämässä. Naisten lista on pidempi kuin miehillä.

Ginon mukaan naiset saavat myös miehiä vähemmän tukea kotitöissä ja lastenhoidossa. Yksi syy naisten nihkeyteen hakeutua johtopaikoille voi olla heidän epäilynsä siitä, ettei mies suostu ottamaan aiempaa enempää vastuuta kodista ja lapsista.

Tutkimuksissa kävi myös ilmi, että naiset arvostavat vapaa-aikaa miehiä enemmän. Kaiken lisäksi raha houkuttelee miehiä naisia enemmän.

Saksalaistutkimuksessa selvisi, että kun miehen saa onnellisemmaksi jo 5 000 euron palkankorotuksella, tarvitsee nainen saman tyytyväisyystason saavuttamiseen 12 000 euron ekstrapalkkion.

Jotta yritykset saisivat houkuteltua enemmän naisjohtajia, niiden tulisi siis keskittyä korottamaan naisjohtajien palkkoja (nythän ne ovat miesten palkkioita pienempiä), ja naisjohtajille pitäisi myös tarjota joustavampia työaikoja ja mahdollisuutta olla myös perheen kanssa.

Tosiasia on, että myös monet miehet olisivat innokkaampia hakeutumaan johtotehtäviin, jos pomon paikka ei merkitsisi luopumista vapaa-ajasta kokonaan.

Suomalaisilla on perinteisesti ollut epäluuloja nopeita ihmisiä kohtaan. Ihaillaan toki formula-kuskeja ja lätkänpelaajia, mutta nopeat ajattelijat ovat jotenkin epäilyttäviä. Nopealiikkeiset liukkaatleevit ovat vähän naurunalaisiakin.

Suomalaiset eivät yleensä pidä nopeasti puhuvista ihmisistä. Heidät koetaan hermostuttaviksi ja epäluotettaviksi.

Olen joskus epäillyt nopeutta inhoavien omaa järjenjuoksua hitaaksi. Suomessa on jopa asiantuntijatasolla väitetty säännöllisesti, ettei nopeudella ja älyllä ole mitään yhteyttä, vaikka yhdysvaltalaistutkimukset ovat toistuvasti osoittaneet älyn ja nopean ajattelun yhteyden. Tehokkaasti toimivissa aivoissa on hyvät kytkökset.

Onko suomalaisilla jokin geneettinen erityisversio älystä, ns. hidas äly?

Ehkä suomalaisten epäluulo nopeutta kohtaan onkin intuitiivista viisautta? Princetonin yliopiston psykologian laitoksen tutkimukset nopeasta ajattelusta osoittavat siihen liittyvän erilaisia riskejä.

Koetilanteissa ajattelun nopeuden lisääminen aiheutti lisääntyvää riskikäyttäytymistä. Ihmiset ottivat tosiasiallisessa rahankäyttötilanteessa isompaa riskiä ajatellessaan nopeasti. He myös alkoivat suhtautua riskiseksiin ja laittomiin päihteisiin huomattavasti aiempaa suopeammin.

(Monet myynnin ammattilaiset tietävät tämän, ja yrittävät jouduttaa ihmisten päätöksentekoa.)

Rahamaailman ammattilaisia on tutkittu paljon. On huomattu, että eniten voittoa tekevät meklarit ottavat eniten riskiä ja heillä on korkeimmat testosteroniarvot. (En muuten ole nähnyt tuoreita tutkimuksia näistä törkeimmistä riskinottajista kunnon talousromahduksen jälkeen. Kuinkas sitten kävikään?)

Suomessa suositaan edelleen melko rauhallisia ja tasaisia kumppaneita. Monessa muussa maassa normisuomalaisia pidettäisiin hieman hidasälyisinä.

”Hiljaa hyvää tulee.” Huomiseen asioita funtsiva kumppani ei ehkä mene vieraisiin, ei hassaa rahojansa typeriin kohteisiin, eikä lähde vetämään mitään arveluttavaa ainetta missään olosuhteissa.

Toisaalta Princetonin tutkimuksissa selvisi, että nopeilla ajattelijoilla on paljon positiivisia kokemuksia ja tuntemuksia. Nopeus tuo mielihyvää, voiman tunnetta, energisen ja luovan olon ja se lisää itsetyytyväisyyttä. (Tutkijoiden mukaan nopeaälyisyys aiheuttaa ajoittain jopa maniaa muistuttavia fiiliksiä.) Hidas ajattelu aiheuttaa masentuneen olon.

Suomessa masennus on yleistä. Ehkä meidän on aika alkaa sietää nopeaälyisyyttä hieman aiempaa paremmin. Riskinoton ja energisyyden oikean suhteen löytäminen tuo tyytyväisyyttä myös parisuhteeseen.

Takuusäätiön mukaan yhä useammat elävät parisuhteessa, jossa kumppanin raha-asioista ei ole toisella mitään tietoa.

Mies tai vaimo voi siis toisen tietämättä hoidella perheen yhteisiäkin raha-asioita miten sattuu. Kumppanilla voi olla kymmeniä kulutusluottoja samaan aikaan kun puoliso kuvittelee talouden olevan tasapainossa. Pahimmilla ylivelkaantuneilla on yli sata velkaa.

Ylivelkaantuneiden tarkkaa määrää ei tiedetä. Vuoden 2013 lopussa maksuhäiriömerkintä oli 8,3 prosentilla suomalaisista. Takuusäätiön viestintäpäällikön Minna Mattilan mukaan Asiakastiedon arvio on, että ylivelkaantuneisuus on kasvussa.

Noin 360 000 täysi-ikäistä suomalaista on siis syystä tai toisesta sotkenut raha-asiansa. Lisäksi 50 000 on saanut edunvalvojan tai on itse laittanut itselleen oman luottokiellon, esimerkiksi peliongelman tai varastettujen papereiden takia.

Ylivelkaantuneilla on keskimäärin 16 merkintää. Määrä on kaksinkertaistunut lyhyessä ajassa.

Maksuhäiriöisistä 60 prosenttia on miehiä. Eniten merkintöjä on 25-39 -vuotiailla miehillä.

Yli 55-vuotiaiden merkinnät ovat lisääntyneet merkittävästi. Iäkkäät naiset hakevat miehiä useammin kulutusluottoja, ja lähes neljäsosalla on jo enemmän kuin viisi eri luottoa.

Viime vuoden lopussa oli 240 000 velallista ulosotossa. Heistä 64 prosenttia oli miehiä, mutta naisten määrä on kasvussa. Naisilla oli velkaa keskimäärin 10 640 euroa, ja miehillä 17 340 euroa.

Minna Mattilan mukaan ihmisten kynnys ottaa velkaa on madaltunut. Harva elää enää suu säkkiä myöten.

Velkaantuminen johtuu usein sairaudesta, työttömyydestä, erosta tai muista perhemuutoksista.

Talouden hallintavaikeudet tulivat Takuusäätiössä esille erityisesti vuonna 2011. Monelle erittäin hyvätuloisellekin ihmiselle oli kerääntynyt rajusti velkaa, vaikka neuvonnassa kävi ilmi, että heillä olisi ollut varaa maksaa ostonsa myös käteisellä. Velkaantuminen on uusi elämäntapa.

Ylivelkaantuneiden suurin ongelma on häpeä ja itse pärjäämisen eetos. Katkeruus, pettymys, ahdistus ja itsesyytökset ovat myös tavallisia tuntemuksia.

Ylivelkaantuneet eivät puhu puolison kanssa, vaan kieriskelevät yksin ongelmineen. Masennus ja vetkuttelu on yleistä.

Miksi ihminen ei kehtaa kertoa omalle kumppanilleen veloistaan? Eikö oma rakas ole ihminen, jolle voisi uskoa kamalimmat salaisuutensa ja mokansa? Ylivelkaantumista pahempia tekoja on maailma pullollaan. Miksi hävetä niin paljon, että asioiden ratkaisu viivästyy?

Muita syitä viipyilyyn ovat häpeän lisäksi tiedonpuute, pelot ja uhkakuvat. Osa ylivelkaantuneista uskoo tuttujen vääriä neuvoja.

Jotkut ovat yrittäneet hakea apua ystäviltä ja sukulaisilta, mutta lopulta lypsävät kaikki ihmissuhteensa tyhjiin.

Liian moni on velkaantunut pehmeyttään toisen ihmisen talousvaikeuksien vuoksi.

Ylivelkaantuneilla on aina kiire. Nyt heti on löydyttävä ratkaisu. Takuusäätiön mukaan velkaantuminen onnistuu vikkelästi, mutta velkojen järjestely on hidasta, pitkäjännitteisyyttä vaativaa puuhaa. Ylioptimismi ja epärealistiset suunnitelmat kuuluvat kuvioon. Yhä enemmän on velallisia, joilla on ollut jo aiemmin velkajärjestely. He eivät siis opi erehdyksistään.

Takuusäätiön juristi Minna Markkanen kertoo tyypillisten velkojen olevan nykyään kulutusluottoja. 90-luvun laman jälkeen oli suuria yrityslainoja ja kahden asunnon loukkuja. Silloin neuvontaa ei juuri ollut saatavilla. Nyt on. Mutta mikään ei tunnu riittävän. Yhä useammat ja yhä parempiosaisemmat ottavat pieniä vippejä sieltä täältä.

Olet pinteessä, jos käytät näitä ”selviytymiskeinoja”: pikavipit, puhelinmaksaminen, osamaksut, uusi velka, muilta lainaaminen, takaajat uusille velanlyhentämislainoille, rahapelit. Moni tekee lisätöitä ja ylitöitä ja laskee taloutensa tulevaisuuden palkankorotuksen varaan.

Markkasen mukaan osa velallisista alkaa pitää lottovoittoa todellisena vaihtoehtona raha-asioiden parantamiseksi.

”Velan, ruoan tai laskujen maksu velalla on aina hälytysmerkki.”

Markkasen mukaan velkaa vain otetaan, mutta ihmiset eivät tee velan poismaksusuunnitelmaa.

”Puhu ja sovi raha-asiat parisuhteessa. Avatkaa yhteinen tili. Tehkää yhteiset suunnitelmat ja maksakaa yhteiset menot tulojen mukaisessa suhteessa. Enemmän ansaitseva maksaa suuremman osan kodin menoista”, neuvoo Markkanen.

Kumppanin raha-asiat paljastuvat viimeistään velkaneuvonnassa. Monelle voi tulla yllätyksenä, että asioiden selvittely alkaa avio- tai avopuolisonkin talouden selvittämisellä.

Myötä- ja vastamäessä. Fyrkatkin.

Apua: kuntien talous- ja velkaneuvonta, Takuusäätiö

Yrittäjille: talousapupuhelin http://www.talousapu.fi/

Velkalinja puh. 0800 9 8009 (Maksutonta neuvontaa erilaisten velkojen ja rästilaskujen vuoksi talousvaikeuksissa oleville ihmisille ja heidän läheisilleen)

Raha-asiat ahdistavat -koulutuspäivä 15.3.2014

Rakkauden ja taloustieteen tai parisuhteen ja rahan kytkeminen toisiinsa saa jotkut suuttumaan. Ehkä jopa suurin osa suomalaisista uskoo romanttiseen rakkauteen. Sen yhteydessä taloudesta puhuminen tuntuu epähienolta ja likaiselta.

Minäkin vieroksun mm. seksitutkija-sosiologi Osmo Kontulan tapaa verrata nyt vaikka parisuhteen seksiä kaupankäyntiin. Kontulan kuvauksissa liitossa vaihdetaan seksiä muihin hyötyihin kuten palveluksiin ja hyödykkeisiin. Naiset oikein pihtaavat voidakseen neuvotella hyvät kaupat jostakin haluamastaan asiasta. Naistenlehdissä asia ilmaistaan niin, että kotitöistä väsynyt nainen ei jaksa innostua mistään illalla.

Todella outo ajatus. Siis kaupankäynti. Eipä ole yleistä tuttavapiirissäni. Kerran vuosia sitten ystäväni raskaana oleva tuttava täräytti häidensä kynnyksellä, että ”ensi kerralla sitten hienommat (häät)”. Minä ja ystäväni olimme tyrmistyneitä. Kerran kuulin toisen käden tietoa naisesta, joka vaihtoi seksiä sohvaryhmään, siis aviomiehensä kanssa. Tämä absurdi kauppa tapahtui kertoman mukaan USA:ssa.

Minulla ei ole mitään taloustiedettä tai rahaa vastaan. On varsin mielenkiintoista lukea ekonomistien sosiologisia katsauksia. On myös tunnettu tosiasia, että korkean sosioekonomisen aseman omaavat miehet pääsevät helpohkosti naimisiin, mutta köyhät ja kouluttamattomat eivät. Ei tästä millään logiikalla voida varmuudella johtaa, että naiset hakisivat vain vaurautta. Ehkä hyvin menestyvät miehet ovat fiksuja, määrätietoisia, reippaita ja hyväkuntoisia, tai onnellisia, aktiivisia, positiivisia, sosiaalisia ja sinnikkäitä (ja siksi menestyvät opinnoissa, työelämässä ja ihmissuhteissa).

On jotenkin hirmu vastenmielinen ajatus väittää, että ihmiset valitsisivat toisen seuran muista kuin pääasiassa henkisen puolen syistä. Koska toinen on mukava ja hauska ja kiva ja fiksu ja hyvää seuraa. Eihän suurin osa ihmisistä valitse työpaikkaakaan sen mukaan mistä saa eniten hilloa (onneksi, sillä monet ihmisyhteisölle välttämättömimmät ammatit ovat aika kehnosti palkattuja).

Parisuhteeseen tai avioliittoon kuuluu aina myös talous. Jos raha-asiat sopii ajoissa ei niistä tarvitse loppuikää riidellä (tutkimusten mukaan raha on yksi suuri riidanaihe liitoissa). Talouden järkeistäminen jättää enemmän aikaa mukavammille asioille, kuten rakkaudelle. Pari ekonomistia on joskus tokaissut avioehtoa puolustaessaan: avioliitto päättyy aina, joko kuolemaan tai eroon.

http://www.city.fi/artikkeli/Rakkauden+ekonomia/4324/

Talousproffa luennoi rakkaudesta:

Moni mies pelkää naisten juoksevan rahan perässä (katsokaa verokalenterista, kuka on kahminut kaiken :)). Onnenonkijoita paheksutaan yleisesti.

Oikeasti rakastunut on rikas. Rakkaus saa ihmisen tuntemaan itsensä rikkaaksi tai ainakaan köyhyys ei ota niin paljon päähän. Hyvät ihmissuhteet rikastuttavat ihmisen elämää enemmän kuin maallinen omaisuus. Näkeehän sen Roope-sedästäkin.

Väestöliiton 2009 perhebarometri kertoo, että suomalaisten onni syntyy parisuhteessa. Materialistiset ihmiset ovat vähemmän onnellisia parisuhteessaan, eikä materialistin kanssa ole yhtään niin kivaa olla kimpassa kuin vähempään tyytyväisen kanssa.

Materialisti ei osaa tarpeeksi arvostaa elämän tunnepuolta ja henkisiä arvoja. Ehkä hän myös koko ajan ajattelee, miten voisi hyötyä muista ihmisistä. Häntä vaivaa "mitä minä saan" -ajattelu. Materialisti ei tajua, että antajalla on paljon täydempi olo kuin sillä, joka hamuaa aina vain lisää.